Omat arkeologian opintoni jäivät opintokonaisuus A:han (nyk. perusopinnot) ja olivat, jos sen tässä jo uskaltaisi tunnustaa, vähiten inspiroivia kaikista valitsemistani aineista. Ehkäpä teorianmuodostus pääsi vauhtiin syventävissä opinnoissa, nyt muistiin on jäänyt luentojen loputtomat löytöluettelot tyyliin niin-ja-niin-monta piinuolenkärkeä jne. A-opintoihin olisi kuulunut vapaaehtoisena myös viikon-parin kaivaustyöskentely. Se sattui kuitenkin aina kesäkuulle, jolloin varattoman opiskelijan olisi jo pitänyt olla kesätöissä ansaitsemassa, eli kokematta jäi. Arkeologia ei lopultakaan vain tainnut olla "minun juttuni", joten kaikkea esihistoriasta esittämääni arvioitakoon tätä taustaa vasten. :-)
3 kommenttia:
Opintomuistoja! Itse tein Jyväskylässä 1980-luvun lopulla arkeologian "suppeat aineopinnot". Perusopintoja silläkin tarkoitettiin.
Tuolloin Jyväskylässä oli vain tenttimismahdollisuus, käytännössä itseopiskeluna piti kirjoja käydä läpi. Käytäntöön ei ollut vapaaehtoista vaihtoehtoakaan.
Itseopiskelussa on vaaransa. Eräs samaan aikaan lopputenttiin osallistunut oli vastauksissaan systemaattisesti puhunut "argeologiasta". Tämän lapsuksen tentaattori sitten julkisesti ilmoitustaululla tenttitulosten yhteydessä oikasi.
Ajat muuttuvat. Nykyisin Oulussa ei edes tenttijöiden nimiä ilmoitustauluille laiteta. Tulokset ilmoitetaan opiskelijanumeroiden avulla.
No ohhoh... henkilötietosuojan sanelemaa kait, mutta aika orwellimaiselta kuulostaa.
Voi Kari, nyt ymmärrän, miksi arkeologia ei vienyt sinua mukanaan. Olisit varmaankin ollut intoa täynnä paahtuessasi kanssaopiskelijoittesi kanssa polttokenttäkalmistolla ja sateella sulloutuneena työkaluparakkiin. Ja niittejähän sieltä löytyy ja luunpalasia ja muitakin aartetita, kuten krusifikseja ja vuorikristallikoristeinen kaulaketju. Niin ja meripihkainen pelinappula.
Lähetä kommentti