TYKY-matkan viimeinen kohde oli Tamminiemi, tasavallan presidenttien virka-asunto ja vuodesta 1987 Urho Kekkosen museo. Heti alkuun pyhistä pyhin: työhuone, jossa äänieristetyt ovet ja panssarilasiset ikkunat.
Puhelintekniikka oli uusinta saatavilla ollutta.
Lahja Yhdysvalloista: maailmankartta, jossa keskellä Amerikan manner.
Alakerran suuri sali oli mm. hallitusten nimittämisten tapahtumapaikka.
Sivuhuoneeseen tarjoiltiin kahvit.
Toisen pään sivuhuoneessa tarjoiltiin väkevämpiä juomia (Dry Vodka oli kuulemma UKK:n suosikkikirkas)...
...istuttiin biedermeiertuoleilla...
...ja poltettiin sikareita Fidel Castron lahjoittamasta rasiasta.
Kyökin puoli sen sijaan olisi voinut olla Turun ylioppilaskylän yhteiskeittiöstä, ainakin mitä väreihin tulee.
Yläkerta oli yksityispuoli, hallitsevana tilana suuri ruokasali pöytineen.
Muuta oleskelutilaa, jossa mm. Eero Aarnion suunnittelema Pallotuoli.
Luulen silti, että Kekkonen löhöili ennemmin tässä...
...ja katsoi televisiota, yhtä ensimmäisistä väritelkkareista Suomessa tiemmä, ajalta jolloin vasta kokeiltiin värilähetyksiä.
...ja vaimonsa Sylvi Kekkosen makuuhuone...
...ja pariskunnan kylppäri makkareiden välissä.
Ja sitten se kuuluisa rantasauna, diplomatian ja valtapelin todellinen näyttämö vuosina 1956-81. Kuuleman mukaan saunaa saa nykyään vuokrata yksityistilaisuuksiin hulppeasta 8000 € hinnasta.
Täällä tunsi olevansa pyhimmästä pyhimmässä vielä työhuonettakin enemmän. Täällä, juuri näillä lauteilla, Kekkonen saunoi...
...tässä saunakamarissa vilvoitteli...
...tässä takassa paistoi makkaraa...
...tähän altaaseen pulahti uimaan...
...ja tässä lepotuolissa lekotteli!
Ulos tullessa Kekkoslovakian ajan eläneen ihmisen pää oli jo henkilökultin ja tirkistelyn huurujen huumaama. Sitä saattoi helpottaa saunan vieressä olevassa kahvilassa...
...mutta Kekkosta ei pakoon päässyt sielläkään!
Kun synnyin, Kekkonen oli jo presidentti, ja hän oli sitä vielä kun täytin 18. Koulussa heti lukemaan opittuamme kirjoitimme pieneen vihkoon asioita kuten "Suomi on tasavalta" jne., ja myös että "Suomen tasavallan presidentti on Urho Kekkonen". Se onkin "henkilökohtaisin" muistoni hänestä. Kekkonen on nykyään helpon mätkinnän kohde kun kylmä sota on kahden vuosikymmenen takana eikä haluta muistella miten puun ja kuoren välissä hän joutui virkaansa hoitamaan. Enkä totta puhuen muista että Kekkoslovakia olisi ollut erityisen onneton maa, vaikka joutui suunsa supussa neukkujen suuntaan pitämäänkin. Olihan se myös aikaa jolloin tavallisen kansan elintaso nousi korkeammalle kuin koskaan ennen, sosiaalinen nousu oli koulutuksen ansiosta mahdollista entistä useammalle ja moni menneisyyden ikävä asia näytti jäävän kokonaan taakse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti