Tarton kaupunginmuseo

Viron kansallismuseosta palatessani onnistuin jäämään bussissa juuri oikeassa kohtaa eli kartasta bongaamani Tarton kaupunginmuseon kohdalla.

Kovin suuri museo ei ole kyseessä. Alakerta oli omistettu uudemmille ajoille. Esillepano oli hieman täyteen ahdetun oloinen.

Kampaamohistoriaa ei ollutkaan nähty sitten Kuokkalan museoraitin.

Yläkertaan menevässä portaikon seinässä havainnollistettiin kaupunkiarkeologista stratigfariaa.

Keskiajan arkeologialle olikin oma huoneensa. Löytöjä oli sekä vitriineissä...

että niiden alla olevissa vetolaatikoissa.

Uuden ajan alku: kauppiaanvaimo (v. 1521), ruotsalainen aatelismies (1632) ja maalaispoika (1600-1700-luvut).

Poliittisia kaakeleita.

Liivinmaan sota ja Tarton vaihtuvat valtiaat.

Jesuiittojen katuteatteria (?) dioraamana. Etelä-Viro ehti kuulua Puolaan 1500- ja 1600-lukujen taitteessa, ja vastauskonpuhdistus eli poliittisesti korrektimmin katolinen reformaatio jylläsi.

Venäjän vallan aikaa.

Postivaunut keisariajalta. Viron maanteitä ja liikennettä postivaunuineen muuten esittelee jonkin matkaa Tartosta sijaitseva hieno maantiemuseo.

Yläkerran suurin sali on varattu luennoille ja musiikkiesityksille.

Näyttelyn loppu oli omistettu Viron vapaussodalle 1918-20...

eri osapuolien artefakteineen. Virolaiset taistelivat sekä venäläisiä että saksalaisia vastaan.

Huoneen keskeinen esine on pöytä, jonka ääressä kerrotaan solmitun niin Viron ja Neuvosto-Venäjän, kuin Suomen ja Neuvosto-Venäjän väliset ns. Tarton rauhat.

Alakerran lipunmyynnin yhteydessä toimi mysö museokaupan tapainen. Englanniksi ei paljon  löytynyt, mutta jotain sentään, Malle Saluperen Millenary tartu: The City of Youth and Good Ideas.

Vaikka Tartussa on useamminkin tullut käytyä, ei sen kaupunginmuseossa ennen tätä, liekö sijainti Emajoen takana vanhastakaupungista katsottuna ollut syynä. Itse asiassa rupesin muistelemaan että kun syksyllä 2007 History in Town (HIT) -hankkeen puitteissa kävimme työmatkalla Virossa, olisi ohjelmaan kuulunut tilaisuus myös ko. museossa, mutta lintsasin sen päästäkseni fiilistelemään Tarton linnavuorelle.

Eesti Rahva Muuseum (1)

Viron uudesta kansallismuseosta Tartossa riittää useampaankin postaukseen joten tässä paikasta vain yleisesti. Bussimatka Pärnusta vei kolmisen tuntia, mutta mukavassa autossa ja hyvillä teillä. Tarton linja-autoaseman lähellä oli paikallisliikenteen pysäkki nimeltä Kesklinn, jonka kautta kulki museolle vievä linja 27, tosin vain kahdesti tunnissa mutta nyt sattui hyvin kohdalle.

Museo on rakennettu neuvostoaikaisen sotilaslentokentän kiitoradalle keskustan koillispuolelle.

Eteisaulassa riittää korkeutta ja leveyttä, mittasuhteet olivat suorastaan louvremaiset.

Viereinen järvi ulottuui osin rakennuksen alle.

Päähallin näyttely Kohtaamisia "alkaa" nykyajasta, mutta sisään pääsee molemmista päistä eli esihistoriastakin voi aloittaa.

Lippukassalta saa läpyskän jolla oletusarvoisesti vironkieliset näyttelytekstit saa vaihdettua haluamalleen kielelle, myös suomeksi.

Uudelleenitsenäistymisen vaiheita. Salissa on varsin paljon videoita mikä luo ajoittain melkoisen kakofonian.

Neuvostobetonia ja puuseinän vauarkkitehtuuria.

Lieriömäiset vitriinit näyttänevät vähemmän "vitriinimäisiltä", mitä museoscenessä yleisesti kammotaan. Tavallaan ne hyödyntävät katsomisen joka suunnalta, mutta esineiden kuvaaminen on aika vaikeaa.

Teollistuminen ja vuoden 1905 vallankumouksen tyrskyjä, se oli Baltian maissa huomattavasti verisempi ajanjakso kuin meillä, talonpoikaiskapinoineen ja niiden kukistamisineen.

Komeasti entisöity traktori.

Markkinoilla.

Noitaoikeudenkäynti elävöitetttynä.

Viron kulttuurien kirjoa. Venäjän vanhauskoisia maassa on ollut 1600-luvulta lähtien (heistä lisää täällä).

Reformaatiota sai Virossa suoranaisia kuvainraastanna muotoja. Neitsyn Marian kuva pirstaloituu, muttei enää kävijän toimesta kuten museon avautuessa, koska skandaali.

Liivinmaan sotien muistoja.

1200-luvun taitteessa elänyt Kukrusen emäntä sellaisena kuin hänet löydettiin...

ja digitaalisesti esiteltynä.

Arkeologinen karkkiseinä. Vain osalle löytöjä oli tekstit.

Yhteen kivikirveeseen voi koskea, muihin ei. Näppärrä sovellus lieriövitriinistä.

Harppuunakärjet pysyivät kaltevalla pinnallaan pleksiin tehdyissä koloissaan.

Tulentekoa videolla.

Näin siis päähalli läpikäveltynä uudesta vanhaan. Museossa on todella paljon kaikenlaista, siitä myöhemmin.

Tammelan hakkapeliittatapahtumassa

Tammelassa järjestettiin jo 40. kerran hakkapeliittatapahtuma, jonne tuskin muuten olisi tullut lähdettyä, mutta kun Turun Maalarikilta retken sinne järjesti, niin mikä ettei. Tapahtuma on  meidän keskiaikamarkkinoidemme tapainen, mutta ohjelma ja puvustus on 1600-luvun mukaista, 30-vuotisen sodan aikaan sijoittuvaa: oli kuninkaallisia hoveineen...

aikakauden tansseja...

parikin ratsuväen harjoittelun ja taktiikan esitystä...

sekä ammuskelua mustaruutiaseilla. Milloin laukesi ja milloin ei, mikä tietysti antoi todenmukaisen kuvan niiden luotettavuudesta.

Saattoi myös osallistua opastetulle kierrokselle jossa kerrottiin hakkapeliittojen vaiheista. Niistä kertoi myös kartta...

salissa, jossa Mirkka Lappalainen piti luennon Kustaa II Aadolfista.

Markkina-alue sijaitsi Mustialan maatalousoppilaitoksen viihtyisällä puistomaisella piha-alueella, ja erilaisia kojuja oli yllättävän paljon, tässä muutama kuva markkina-alueelta.
 

Tammelan kirkon luona on muistomerkki 30-vuotiseen sotaan Tammelasta lähteneille 24 ratsumiehelle eli hakkapeliitalle (vain 14 palasi takaisin), määrä oli pitäjää kohden Suomen suurin. Tänä vuonna tulee 400 vuotta sodan alkamisesta, tosin Ruotsi tuli sotaan mukaan vasta 1630. Mustialassa on muistomerkkejä myöhemmille konflikteille, kuten sisällissodassa murhatuille opiston oppilaille.

Toisen maailmansodan aikana oppilaitoksen tilat olivat puolustusvoimien käytössä.

Nykyään Mustiala on osa Hämeen ammattikorkeakoulua (HAMK), ja lehmiäkin siellä on.

Tapahtuma jatkuu vielä tänään.