Joann Sfar & Christophe Blain: Luutnantti Blueberry - Katkera apassi (2019/2026).
Luutnantti Pensasmustikan osalta sukupolvenvaihdos on tapahtunut liukuen. Jean Giraud piirsi ns. pääsarjaa loppuun asti, albumiin Dust (2005) saakka. Amerikan sisällissotaan sijoittuva Blueberryn nuoruus -sarja jäi jo varhain muiden käsiin, ja 3-osainen Marshall Blueberry oli vain Jean-Michel Charlierin käsikirjoittama.
Jos oikein tulkitsin, nyt on kyseessä pääsarjan reboottaus, tai sitten ehkä ei, koska ranskankielinen wikipedia laskee nyt alkaneen kokonaisuuden omaksi sarjakseen. Tosin sen mukaan myös pääsarjan viimeinen, vuoteen 1881 sijoittuva sykli (Mister Blueberry) on oma sarjansa. Niin tai näin, asialla ovat nyt käsikirjoittajina Joann Sfar ja Christophe Blain, joista jälkimmäinen on myös piirtäjä.
Kustantamon mukaan tapahtumat sijoittuvat albumeiden Navajojen jäljillä ja Hopeatähti väliin. Niinpä ollaan taas USA:n aavikkoisella lounaisalueella vuosina 1867-68, ja luutnantti Blueberryn yhden miehen ratsuväkipartio osuu todistajaksi valkoisten ja apassien väliseen veritekoon. Sotahan siitä tulee tulee, ja pian sotilaita, uudisasukkaita ja apasseja lakoaa oikealla ja vasemmalla.
Ikuinen sidekick Jim McClure on tietysti mukana. Oman twistinsä tarinaan tuo Blueberryyn ihastunut linnakkeen komentajan rouva, ja peräti omaperäinen lisä on linnakkeeseen pysähtynyt ihmishahmoisten mekaanisten automaattien esittelijä ("Kleinman's Fantastic Features"), siis länkkäreiden klassinen käärmeöljykauppias hieman teknisemmässä muodossa.
Hieman oudosti alun ammuskelussa vaimonsa ja tyttärensä menettäneen apassin nimeksi on annettu Katkera (ransk. Amertume), josta siis myös albumin nimi. Teosta vastuussa olevat valkoiset (itse asiassa nuori nainen) kuuluvat alueella sijaitsevaan kaivokseen asettuneeseen uskonnolliseen lahkoon, joka sodan sytyttyä hakeutuu turvaan linnakkeeseen.
Blainin piirrostyyli ei ole niin rikasta yksityiskohdiltaan ja värimaailmaltaan kuin Giraudin ja parhaiden jäljittelijöiden, mutta menettelee, ja Blueberryn esikuvana olleen Jean-Paul Belmondon toki tunnistaa. Villin lännen materiaalisen maailman kuvastohan on aikaa sitten vakiintunut aina komentajan toimiston valurautaista kamiinaa myöten, jonka päällä tässäkin tapauksessa (s. 25) on kahvipannu lämpiämässä.
Sen verran nillitän, että musta aliupseeri olisi ollut mahdottomuus muutoin valkoisessa ratsuväkirykmentissä vuonna 1867 (armeijan segregaatiohan jatkui tuosta eteenpäin vielä lähemmäs vuosisadan). Vaan liekö se sitten jokin tribuutti, että sekä komentajanrouva että mökinmuija näyttävät yhtä häikäiseviltä kuin Claudia Cardinale Huuliharppukostajassa?
Kaiken kaikkiaan albumin tunnelma on ihan oikeanlainen, joten annetaan tästä nyt arvosana 8+, ja ihan mielenkiinnolla odotan syksyllä luvassa olevaa jatko-osaa Vääryyden miehet (Les Hommes de non-justice), sillä ihan lupaava soppa tässä aloitusalbumissa on keitetty kuitenkin kokoon. Tämä albumi ilmestyi ranskaksi (Belgiassa) jo 2019, mutta jatko-osa vasta tänä vuonna. Egmont näyttää ottaneen albumin sarjaansa BD West.
Dargaud-kustantamon sivuilla tämä sarja tai sykli on saanut nimen Une aventure de Lieutenant Blueberry, ja vaikuttaisi se jäävän 2-osaiseksi. Tässäkin yhteydessä sopii huomauttaa, että Blueberryn nuoruus -sarjan kymmenen viimeistä osaa odottavat edelleen suomennostaan.
Albumin esittelu kustantajan sivuilla.
Albumin arvostelu Kulttuuritoimitus-sivustolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti