Ojan alkupistettä etsivä retkikuntamme ylitti Jaaninojan ensimmäisen kerran Kuralan kylämäen tervatun perinnesillan kautta. Silta valmistui 2005.
Kuralan kylämäen luona onkin yksi näyttävimpiä maisemia joiden läpi Jaaninoja virtaa. Laitumille on tänä keväänä rakennettu uusia aitoja.
Kuralasta eteenpäin Jaaninojan juoksu kulkee halki niittyaukeiden. Aina välillä ulkoilupolku vie sen ylittävälle sillalle.
Edellisessä kuvassa olevalta sillalta alkoi matkan metsäisin osuus. Metsikössä näimme myös kauriin, mutta kuvaamaan en ehtinyt.
Viimein näkyikin alueen tärkein maamerkki, Pääskyvuoren linkkitorni.
Pääskyvuoren alueella on Jaaninojan molemmin puolin rakennettu ulkoilupolkuja, ja ojan ylittäviä siltoja.
Littoistentien kohdalla oli tehtävä mutka. Itäharjun Prisman Heseltä hankittu lounas nautittiin jo Laukkavuoren puolella ojan varren penkillä. Täällä ojanvarren siisteys toi jo mieleen vaikkapa Dublinin kanavanvarren.
Myös kevyen liikenteen silta oli täällä vanhempaa perua.
Laukkavuoren eteläpäässä tultiin myös kohtaan jossa Helsingin rata ylittää Jaaninojan ensi kerran. Edemmäs ei päässyt, piti siis kiertää Jaanintien kautta Mustionkadulle.
Mustionkadulta Biolinjalle ojaa saattoi seurata sen rantaa kulkevaa polkua.
Biolinjan (se on siis tiennimi) ylitettyämme vastassa oli ensimmäinen Jan-Erik Anderssonin suunnittelemasta taidesillasta.
Sillan takana oli yksi Aikavaelluksen etapeista.
Biolaakson alueella on kaikenlaista Skanssin mukaan nimettyä yritystä, mutta Turun karttapalvelun ilmoittamien rajojen mukaan alue on Laustetta. Niin tai näin, Jaaninojan varsi alkoi täällä olla varsin puskaista ja polut ruohottuneita. Penkillä saattoi täälläkin silti istua.
Anderssonin jälkimmäinen taidesilta. Yhdessä ne muodostavat 2007 valmistuneen teoksen nimeltä Sateenkaaren salaisuus.
Kyllä, se Gigantin ohi virtaava puro, jonka joudutte ylittämään mennessänne ostamaan taulutelkkareita, on tosiaan Jaaninoja.
Mitä nuo sepelöidyt polut ovat, en osaa sanoa. Vuoden 2005 ilmakuvassa niitä näkyy alueella useitakin.
Gigantin jälkeen Jaaninoja sukeltaa Itäkaaren (kyllä, se on taas tiennimi) alle ja ilmestyy esiin tämän näköisenä.
Wikipedian mukaan Jaaninoja saa alkunsa täältä, jossa "Skanssin pohjavesialueilta ja Varissuon soilta" tulevat vedet kohtaavat Poronpuiston kentän lähettyvillä, ja todellakin vuoden 1949 kartassa tässä kohden kohtaavat monet ojat ja purot.
Mutta me määrittelemme tämän vain Jaaninojan uoman eteläisemmäksi kohdaksi...
jonka luona todellakin on urheilukenttä ja sillä kuplahalli.
Jaaninojan uoma kääntyy takaisin pohjoiseen, ja alittaa Karhunkadun sekä uudelleen Itäkaaren.
Täällä yläjuoksullaan Jaaninoja joutuu alittamaan tiet enää siltarumpujen kautta, joskus pitkäksikin aikaa maan alle kadoten. Tässä näkymä Taalintehtaankadulta pohjoiseen.
Ennen Teijonkatua retkikuntamme tekee havainnon: kuin Valkoinen-Niili ja Sininen-Niili ikään, kaksi yhtä suurta virtaa yhtyvät ja muodostavat yhteisen, leveämmän uoman.
Kuva vasemmanpuoleinen uoma katoaa kuitenkin Teijonkadun alle, ja seuraamme pääuomaa, joka ylittää Helsingin radan nyt toisen kerran. Samalla siirrymme Hurttivuoreen (Laukkavuoren tavoin senkin katsotaan kuuluvan Pääskyvuoren kaupunginosaan).
Uoma jatkuu halki puiston ja edelleen pitkin Satakielenkatua seuraten, nyt jo pahaiseksi maantienojaksi lähes pienentyneenä.
Ja vihdoin, Littoistentien ja Satakielenkadun risteyksessä, olemme vihdoin Jaaninojan alkulähteellä!
Jaaninojan lähteet on kanavoitu tähän siltarumpuun ja siten sitä on pidettävä sen virallisena alkupisteenä.
3 kommenttia:
Hei, olen lueskellut blogiasi jo pidemmän aikaa, mutta nyt täytyy kyllä jättää ihan kommenttikin, että tämä oli tosi mielenkiintoinen postaus! Juuri tällaisia kaupunkiluonto ja -historiajuttuja on mukava lukea.
Kiitos! Enemmän pitäisi jaksaa näitä lähimatkailujuttuja tehdä. :-)
Jaaninojalla on varsin suuri valuma-alue. Rautatien Lausteen puolella oja virtasi keväisin vuolaana vielä ennen Taalintehtaankadun ja sen ympäristön rakentamista. Joskus Karhunkadun ja nykyisen Mustionkadun sillat olivat veden alla jopa estäen kulkemisen. Ellei hulevesiä kerättäisi, voisi nykyisinkin Jaaninojassa olla runsaasti vettä, savisen harmaanruskeaa tosin.
Lähetä kommentti