Lenin Littoisten asemalla

V.I. Leninin syntymän 150-vuotisjuhlaa ei kovin näkyvästi ole vietetty, ei Venäjällä eikä missään muuallakaan. Toista oli 100-vuotisjuhlavuonna 1970. Matkalla maanpakoon länteen 1907 Lenin näet joutui hyppäämään junasta Littoisten asemalla epäillessään joutuneensa Venäjän salaisen poliisin eli ohranan agentin varjostamaksi. Suomi-Neuvostoliitto-Seuran Littoisten osasto muisti tapahtumaa laatalla asemarakennuksen seinässä 1970. Lakkautetun aseman siirryttyä yksityisomistukseen laatta siirrettiin radan toiselle puolelle kivenlohkareeseen, joka sekin on nyt peittymässä pusikkoon.

Kyltin teksti on lyhyt ja ytimekäs.

Lyhyt oli itse vierailukin. Matkaa oli jatkettava saman tein jalan Turkuun, johon vallankumousjohtaja sai 1977 huomattavasti näyttävämmän, joskin toistuvasti ilkivallan kohteeksi joutuvan muistomerkin Puolalanmäen rinteeseen. Matka länteen jatkui Paraisten (jonka kotiseutumuseoon Lenin on saanut oman muistohuoneen) ja Nauvon kautta. Jälkimmäisen vesillä maanpakolainen putosi heikkoihin jäihin, mutta selviytyi kuitenkin Seiliin josta matka jatkui vihdoin laivalla Ruotsiin.

Varsin umpeenkasvaneelta näyttää myös Littoisten rautatieasema.

Asemarakennus valmistui 1898 ja otettiin käyttöön vuoden 1899 marraskuussa. Se ei ollut siis vuosikymmentäkään vanha Leninin loikatessa asemalaiturille. Henkilöliikenne jatkui vuoteen 1979 saakka, mutta asema suljettiin jo edellisellä vuosikymmenellä. Tosin vielä vuosien 1986-87 paikallisliikennekokeilun aikana Littoisista saattoi junaan vielä nousta.

Hylättyjen asemien ja muistomerkkien melankoliseen tunnelmaan sopivasti päätän postauksen Tuula Amberlan esittämään Jukka Alihangan kappaleeseen Onko se Lenin vuodelta 1988.


.