Antiikki & Design 188 (3/2020)

En juurikaan kommentoi kodinsisustusjuttuja, mutta Liisa ja Raimo Souranderin kodin esittelyssä tuli esiin niinkin eksoottinen esineryhmä kuin burmalainen hopea - mutta niin vain sitäkin googlen kuvahaulla löytyy pilvin pimein. Löytyypä aiheesta kirjakin, jonka mukaan burmalaishopean loistoaika ulottui 1800-luvun puolivälistä 1900-luvun alkuun. Kiintoisaa että sitä Suomessakin on joku kerännyt. Yhtä suurena uutuutena itselleni tuli myös Souranderien keräämä japanilainen Noritake-keramiikka.

Mielenkiintoisin juttu oli Yrjö Kukkapuron haastattelu. Valtaisa tuotanto hänellä, ja työ jatkuu vielä 87-vuotiaana. Jutussa on hauskoja anekdootteja mm. Karulselli-tuolin synnystä, sen muottia ei tehty lumeen istahtamalla vaan litistämällä kanaverkkoa suunnittelijan vartaloa vasten.

Antti Kaijalan jutussa mausteiden historiatsa käy mm. ilmi miten tilli oli Suomessa aikoinaan yleismauste, ja miten tuliset mausteet menivät 1800-luvulla pois muodista ranskalaisen keittiön alkaessa suosia paikallisia yrttejä, mutta palasivat 1900-luvun lopulla kaukomatkailun myötä.