Erikoinen nimi tulee ruotsin viemäriä tarkoittavasta sanasta avlopp. Ennen kunnallista viemäröintiä ensin Amalienborgin panimon, ja vuodesta 1916 sen paikalla toimineen Hellas Oy:n jätevedet johdettiin lampeen josta ne suodattuivat (?) radan takana olevaan Piipanojaan ja sitä myöten edelleen Vähäjokeen ja Aurajokeen ja lopulta mereen. Vuoden 1949 kartasta saa tästä kuviosta käsityksen.
Nykyisin radan itäpuolella on tällainen aidalla ympäröity vesirakennelma. Ilmeisesti Aallopin vesi virtaa sitä kautta eteenpäin?
Mutta palataan itse firmoihin. Sittemmin Huhtamäki-konserniin kuuluneen Hellaksen, myöhemmän Leafin, muistanevat vielä monet, mutta mikä oli Amalienborgin panimo? Panimohistorialliselta BeerFinland.comin sivuilta käy ilmi yrityksen vaiheet.
Panimon perusti 1855 Carl Theodor Möller yhdessä kahden liikekumppanin kanssa, ja nimensä se sai Möllerin puolison Amalian mukaan, tuotanto alkoi seuraavana vuonna. Baijerilainen olut ja portteri saivat palkintoja, mutta omistajat vaihtuivat joskus konkurssinkin kautta, ja olipa se muutaman vuoden Erik Julininkin hallussa. 1900-luvun alussa kilpailu oli alalla kiristynyt niin että muut turkulaiset panimot lupautuivat maksamaan 40000 markkaa siitä hyvästä että yritys lopettaisi toimintansa! Tähän yritys suostuikin, ja viimeiset oluet myytiin 1912, ja muita virvoitusjuomia vielä seuraavana vuonna. Lopullisesti Amalienborgs Ab kuopattiin 1916, jolloin tilat siirtyivät Hellas Oy:n haltuun.
BeerFinlandin sivuilla oli myös kuvia tuotteiden etiketeistä, kaiketi keräijöiden kokoelmista. Finnasta löytyi vain yksi esimerkki, Turun museokeskuksen kokoelmista. Sekään ei ole etiketti, vaan mainospahvi, jolla joku tapetoi huonettaan Linnankatu 29:ssä.
1 kommentti:
Käytiin juuri muutama päivä sitten katsomassa Aalloppia Pokemon Go -kävelyllä. Siellä virtasi edelleenkin vettä varsin paljon. Mistä vesi sinne mahtaa nykyään tulla, kun avoviemäreitä ei enää käytetä? Aalloppiin johtavan puron yli oli tehty hieno "silta" isoista kivistä.
Lähetä kommentti