Saksalaisen divisioona maihinnousu punaisen Suomen selustaan ratkaisi sisällissodan lopullisesti. Kaikki punakaartin paremmat joukot olivat rintamalla (tai jo tuhoutuneet Tampereella) eikä Helsinkiä puolustamaan ollut kuin yli-ikäisiä rippeitä - kaatuneiden punaisten keski-ikä oli huomattavan korkea.
Itse asiassa punaisen olivat jo antautumassa, kun 10.4. kaupunkiin ilmestyi tai pikemminkin palasi kansanvaltuuskunnan (tämä punaisen Suomen hallitus oli kaupungista jo paennut) oikeusasian valtuutettu Antti Kiviranta vaatimaan taistelun jatkamista. Pitkään se ei kuitenkaan jatkunut, käytännössä kaupunki joutui saksalaisille 12.4, ja viimeinenkin vastarinta loppui seuraavana päivänä.
Modernin sodan jo vuosia karaisemia sotilaita vastaan ei punaisilla mahdollisuuksia ollut. Oman kuvionsa mukaan toivat venäläiset, varsinkin Itämeren laivasto, joka Brest-Litovskin rauhan jälkeen oli puolueeton ja vältteli parhaansa mukaan mukaan joutumista, niin keskeinen osuus kuin sen matruusien vallankumouksellisella innolla suomalaistyöläisten radikalisoitumiseen olikin ollut.
Kirjassa on muutama kartta aikakauden Helsingistä (enemmänkin olisi voinut olla), joiden avulla muutkin kuin pääkaupunkilaiset voivat seurata taistelujen kulkua. Punaiset näytävät linnoittaneen koko joukon arvorakennuksia myös ns. porvarillisessa osassa kaupunkia joten vaikuttaa siltä että luodit ovat lentäneen vähän joka kadulla - mitenkähän paljon niiden iskemiä voi vieläkin kivijaloista bongata?
Toisin kuin Tampereen tai Viipurin valtauksissa, ei tässä tapauksessa välittömästi seurannut hävinneiden verilöylyä. Edelleen kiistanalaisten Huopalahden tapahtumien lisäksi saksalaiset eivät katsoneet tarpeelliseksi ryhtyä kostotoimenpiteisiin. Vangittuja punakaartilaisia alettiin teloittaa vasta Vaasan senaatin tai pikemminkin valkoisen armeijan päämajan saatua kaupungin kontrolliinsa.
Kirjassa kerrotaan hyvin tunnettu tarina Algot Untolan lopusta matkalla Suomenlinnaan ammuttavaksi. Tunnettu tarina, mutta itseäni kylmäsi enemmän se, että joukko yhteiskunnan silmäätekeviä oli mukana matkalla varta vasten seuraamaan vankien surmaamista. Viimeksi mainittuihin kuului vanhempi nainen joka kuoli teloittajien luoteihin virsikirja rintaansa varten painettuna, kuten yksi silminnäkijöistä todisti.
Hopun kirjasta on postannut myös kaupungin paremmin tunteva helsinkiläisbloggari.
Sisällissodan muistopäivää vietettiin Turussa eilen 20.5.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti