Näyttelyn ydin on kuitenkin...
eli "Fontankan talo", kommunalka jossa Ahmatova asui Pietarissa, ajoittain jopa kotiarestissa. WAM:iin se on toteutettu hieman pienennettynä kopiona, eräänlaisena installaationa.
Seinien 150 cm korkeudelle maalattu vihreä osuus periytyi jo tsaarinajan virastoihin määrätystä väristä. Kertoman mukaan lutikat eivät väristä pidä. Mene ja tiedä, tummanvihreä on vaaleansinisen ohella perinteinen venäläinen väri rakennuksissa.
Kommunalkan yhteiskeittiö. Myös kylpyhuone oli yhteinen.
Portaille kapuamalla sai yleisvaikutelman huoneistosta, mutta samalla se myös symboloi totalitaarisen valtion "katsetta", kontrollia alamaisiinsa.
Ja sitten on vielä nämä ruukut... Ahmatova kuuluisasti antoi luottoystäviensä opetella ulkoa kirjoittamansa runot ja poltti sitten ne. Väisäsen toive on että kävijät kirjoittaisivat jotain paperille, opettelisivat sen, polttaisivat sitten lapun ja toimittaisivat tuhkan museolle jossa ne sijoitetaan näihin ruukkuihin.
Näyttely on auki enää pari viikkoa, 20. toukokuuta saakka. Lauantaina 12.5. klo 12-13 on WAM:ssa taiteilijatapaaminen Haunu Väisäsen kanssa.
Näyttelyn synnystä kertova Hannu Väisäsen haastattelu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti