Mutta eihän sinne lumen sulamista menty katsomaan. Vahtimestarin johdolla uudistamishankkeen vetäjä ja kaksi kokoelmatutkijaa kolusivat kellareita, vinttejä ja muita yleisöltä suljettuja tiloja kokoelmaesineiden tilannetta kartoittaen.
Kenenpä kellarit ei täynnä tavaraa olisi, niin myös museon.
Vaikka mieleen tulevat "viimeisiltä asukkailta" jääneet tavarat, asuu museon henkilökuntaa vielä parissakin vanhan osan rakennuksista. Asia jota tuskin moni kävijä oivaltaa.
Vinteille kurkistaessa sama juttu.
Ja sitten on monenlaista katutasonkin huonetta ja komeroa, joihin kävijällä ei ole asiaa ja jotka vuosikymmenten aikana ovat täyttyneet kaikenlaisella tavaralla.
Usein joutui kokoelmatutkija pyörittelemään esinettä ja yrittämään bongata luettelonumeroa, kokoelmaesine vai ei? Ja jos ei, pitäisikö sen olla? (Kuvan korituoli sitä ilman muuta.)
Luostarinmäen esineistö on toki valtaosin kävijöiden nähtävissä avoinna olevissa verstaissa ja asunnoissa. Jonkin verran on silti säilytystilojakin, kylmiä...
ja lämmitettyjä.
Vilkaisimme myös jo varsin kauan yleisöltä suljettuina olleisiin verstaisiin: nahkurin...
ja keltavalurin.
Luostarinmäen uudistamishanke käynnistyy tänä vuonna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti