Antiikki & Design 169 (4/2018)

Antiikilla sisustetut kodit ovat lehden vakiosisältöä, mutta tällä kertaa on hieman erilainen huusholli kyseessä, sillä vierailulla on käyty Remu Aaltosen (josta itselleni tulee lähinnä mieleen Mauri Kunnaksen kirjat) luona. Juttutyypissä asukkaat useimmiten kertovat miten kaikki on kunnostettu "vanhaa kunnioittaen", mutta Remupa on mennyt maalaamaan mustaksi niin uusrenessanssikaapin kuin kaakeliuuninkin, koska "musta kausi". Kaikenlaista vaikuttaa hän keräilevän, tai siis "tavarat vain tulevat hänen luokseen". Myöhemmin lehdessä esitelty tanskalainen vintagekoti noudatteli perinteisempää linjaa.

Vanhojen valokuvien sarjassa on kierretty helsingin ravintoloita, ja lisäkuvitettu juttua drinkeistä antiikkilaseissa, hauska idea. Vintagepukeutumista valotetaan niin miesten kuin naistenkin vinkkelistä.

Museonäyttelyistä huomiota on saanut Kansallismuseossa tänään avautuva Barbie – The Icon, joka omassa somekuplassani on aiheuttanut sekä ihastelua että paheksuntaa. Sitä ei kai voi kieltää että merkittävä toisen maailmansodan jälkeinen kulttuurinen ilmiö on kyseessä.

Puskasta (noloa, myönnän) tuli tieto että Kouvolan Inkeroisissa on Alvar Aallon suunnittelema paperitehdasalue. Sinne valmistui 1930-luvun ausinalue, joka on rakennettu funkiksen tuoman valistuksen ja rationalismin hengessä, joskin tehdasyhteisön hierarkiaa kunnioittaen Tervalinjaan (paperimiehet), Rantalinjaan (vuoromestarit) ja Insinöörilinjaan jakautuen. Yksi Insinöörilinjan taloista toimii nykyään Stora Enson edustustila, alkuperäistäkin alkuperäisenä siinä mielessä, että siinä missä se alunperin oli sisustettu uusbarokkimööpeleillä, on siellä nyt Alvar Aallon klassikkohuonekalut.

Esinepuolelta ei erikoisempaa mainittavaa, paitsi aivan uusien osalta seikkaperäinen ja mielenkiintoinen selostus suomalaisen Vajan keramiikan valmistuksesta.