Small ships race 1940

Christopher Nolanin Dunkirk on saanut niin ylistäviä arvosteluja että odotukset taisivat nousta liian suuriksi. Totta kyllä, onhan leffa visuaalisesti komea, ja stukien sireenit kiljuvat syöksyssä ja pommit räjähtelevät niin että penkki tutisee. Nimettömiksi jäävät sotilaat ponnistelevat pelastautuakseen motista, ja tarjolla on lukuisia klaustrofobisia kohtauksia uppoavissa laivoissa ja lentokoneissa. Tässä ei kuvata voittoisia liittoutuneita, vaan lyötyä brittien siirtoarmeijaa, jonka sotilaat haluavat vain hinnalla millä hyvänsä kotiin, ja siitä miten kotirintama tulee apuun joukolla pieniä yksityisaluksia jotka siviilimiehistöineen purjehtivat poimimaan pojat kotiin Ranskan rannikolta ja rantavesistä. Tarina kulkee maalla (yhden viikon aikana), merellä (yhden päivän aikana) ja ilmassa (yhden tunnin aikana), joskus risteytyenkin, ja erityisesti ilmataistelut ovat komeaa katsottavaa kaikille Ilmojen Korkkarinsa lukeneille.

Ehkä pettymyksen tunne tuli erinäisten yksityiskohtien epäloogisuudesta. Miksi alun kohtauksesta syntyy vaikutelma että saksalaiset ovat jo n. kiväärinkantaman päässä rannasta kun evakuointi on vasta alkamassa? Miten Spitfire voi vielä moottorin sammuttua liitää niin pitkään että ehtii ampua yhden stukankin vielä alas. Miksi Doverin kallioiden luona kerrotaan ettei se ole Dover vaan Dorset joka on satojen kilometrien päässä lännessä? Ja koko kohtaus laskuveden rannalle jättämässä troolarissa!  Elokuva on kuvattu Dunkirkissa, mutta taustalla näkyvää kaupunkia ei ollut digitaalisesti "vanhennettu" vaan rakennuskanta näytti olevan tätä päivää. Elokuva myös päättyy melkoisen kliseisesti Churchillin "taistelemme rannoilla" -puheeseen. Noh, toisaalta se toi mieleen kiitollisuuden siitä että lännen etulinja kulkee nykyään Narvajoessa eikä Englannin kanaalissa.

Antaisin 3,5 tähteä viidestä.