Museum Van Loonin rakennus valmistui 1672 kanavanrannan kadulle, johon aikakauden varakkaat rakennuttivat kaupunkipalatsejaan. Van Loonin suvulle talo tuli 1884, ja yleisölle se avattiin 1973, mutta perhe asuu talossa edelleen, alunperin palvelijoille varatuissa ylemmissä kerroksissa. Koko sisustus uusittiin 1757 rokokoohenkiseksi, ja muokattu sitä on toki sen jälkeenkin.
Ruokasalin ikkunat avautuvat kadulle.
Posliinikaapissa komeili sopivasti tarjoiluaiheinen centerpiece.
Sininen sali/kamari ja sen mööpeleitä.
Punainen sali/kamari palveli aikoinaan myös tupakkahuoneena jonne herrat vetäytyivät tupruttelemaan ja puhumaan tärkeitä.
Puutarhahuoneesta katseltiin - puutarhaa, siitä kohta lisää.
Yläkerrassa ensimmäisenä vastaantuleva Drakensteyin huone on saanut nimensä kuvatapeteista jotka van Loonit pelastivat samannimisestä kuninkaallisesta linnasta 1960-luvulla.
"Piilotettuine" ovineen huoneessa tuli jotenkin louhisaarimainen tunnelma.
Punainen makuuhuone edustaa siirtymää rokokoosta uusklassismiin.
Lintuhuoneeksi kutsuttu tila on palvellut niin kirjastona kuin lastenhuoneena.
Tapettien koristeaiheen mukaan nimetty lammashuone on van Loonien aikana toiminut vierashuoneena.
Käyntimme sattui viikonlopuksi, jolloin monet kaupunkitalojen puutarhat olivat auki yleisölle, niin myös van Loomien. Sinne mentiin alakerran keittiön kautta.
Talon taakse kätkeytyi todellakin muotopuutarha.
Puutarhan takana oli "vaatimaton" tallirakennus hevosille, ajoneuvoille ja palvelijoille.
Tallissa oli esillä ajureiden pukuja sekä van Loonien heraldisiin väreihin maalatut gala-berline-vaunut vuodelta 1902.
Tallit avautuvat Kerskstraatelle. Nämä "takakadut" palvelivat siis samaa tarkoitusta kuin Lontoon mews-kadut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti