maanantai 31. heinäkuuta 2017

Värien historia (1)

Michel Pastoureaun kirjoista on tässä blogissa käsitelty pariakin, hieman omituista raitojen historiaa, sekä huomattavasti parempaa karhun historiaa. Lisäksi hyllyssäni näyttää olevan miehen kirjoittama lyhyt heraldiikan historia.

Pastoureau on kirjoittanut myös yksittäisten värien historiaa, niistä ensimmäisenä tässä punainen, Red: The History of a Color. Punainen on todellinen värien väri ja ensimmäinen väri, joka joissain kielissä jo sanana merkitsee myös väriä tai kaunista. Pastoureau kuvaa punaisen värin vaiheita länsimaissa luolamaalauksista nykyhetkeen, mutta kauhean koherenttia kokonaiskuvaa ei synny, ja vaikeaa se olisikin kun punainen saattoi vaikkapa keskiajalla symboloida niin Kristuksen verta kuin helvetin tultakin.

Kirja on oikeastaan joukko oivaltavia esseitä punaisen symbolikasta eri aikakausina, nautittavaa luettavaa ja Pastoureauta parhaimmillaan. Jos joitain käännekohtia punaisen vaiheista hakee, sellainen oli epäilemättä sinisen nousu johtavaan aseman sydänkeskiajalta alkaen, episodi joka epäilemättä kerrotaan tarkemmin sinistä käsittelevässä kirjassa. Näin reformaation juhlavuonna voi esiin nostaa suurten uskonpuhdistajien värikammon, "kromofobian", joka kohdistui erityisesti paavilliseen punaiseen. Luther ja kumppanit kuvataan tosiaan mustissa vaatteissa, mutta mustiin pukeuduttiin myös vastauskonpuhdistuksen Espanjassa ja muuallakin.

Värikammo hellitti vasta 1700-luvulla jolloin mm. vaaleanpunainen eli pinkki nousi kalliin hintansa vuoksi muotiin niin miesten kuin naistenkin vaatteissa. Pastoureaulla on mielenkiintoista pohdintaa myös muiden punaisen sävyjen (violetti, purppura jne.) nimeämisestä ja asemasta värikartalla eri aikoina, ja miten vaikkapa spektrin löytäminen vaikutti punaisen asemaan.

Ranskan vallankumouksesta lähtien punaisesta tuli poliittisen radikalismin väri ja sellaisena se säilyi Neuvostoliiton tuhoon asti, ja luulenpa että edelleen meistä useimmille punainen tuo mieleen politiikan. Koska Ranskan historian käänteet eivät meillä ole niin tunnettuja, tuli minulle uutena sekin tieto että vuoden 1848 vallankumouksen käänteissä ehdotettiin Ranskan tasavallan omaksuvan kokopunaisen lipun. Runoilija Alphonse de Lamartine onnistui kuitenkin puheellaan kääntämään yleisen mielipiteen nykyisen trikolorin puolelle.

2 kommenttia:

Elina kirjoitti...

Onpa mielenkiintoinen aihe.:) Täytynee toivoa hetkeä, jolloin olisi aikaa lukea tuokin kirja kaikkien muiden lukemista odottavien lisäksi.;)

Kari Hintsala kirjoitti...

Näitä värikirjoja on myös sinisestä, vihreästä ja mustasta. Punainen ilmestyi viime vuonna, ja tulossa on myös kirja keltaisesta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...