Alakerran "lounge" on kaupunkilaisille avoin olohuone museokauppoineen. Museon käsikirjasto on (osittain) siirretty tähän tilaan kävijöiden selailtavaksi.
Loungen jatkeena on kävijöille maksuton "Ooh, Hämeenlinna!", peräti pieneen tilaan mahdutettu perusnäyttely, jonka ideana ovat historiasta poimitut "lööpit" - tai pitäisiköhän nykyään jo puhua "klikkiotsikoista"?
Raflaava otsikko oli useimmiten ovessa, jonka avaamalla näki mistä esineestä, kuvasta tai kirjasta oli kysymys. Osa esineistä oli näkyvillä sellaisinaankin, ja joukossa oikein hienojakin, kuten äitiyspakkauksen edeltäjä, Mannerheimin lastensuojeluliiton kiertokori...
tai Lammin Appolan kylästä vuonna 1985 tehdystä yhdestä Suomen suurimmista rahalöydöistä, joka käsitti 55 kupariplootua vuosilta 1717-43.
Huoneen perällä pyöri varsin mielenkiintoisen näköinen video, jonka näkemiseen kokonaan ei harmi kyllä aika riittänyt.
Talon yläkertaan on helmikuussa avautumassa vaihtuvien näyttelyiden sekä Säästöpankkimuseon näyttely. Koska loungessa toimi myös lipunmyynti, olettaisin niiden olevan kävijöille maksullisia.
Viimeisenä kohteena oli Sibeliuksen syntymäkoti.
Vuonna 1834 valmistunut rakennus on sisustettu kansallissäveltäjän lapsuusvuosien eli 1860-luvun tyyliin, ei kuitenkaan alkuperäisin kalustein.
Museon sielu on epäilemättä sali ja sen keskellä oleva flyygeli.
Ennen kaikkea museon voi nähdä inspiroivana ympäristönä oppaankin mainitsemille musiikkiopiskelijoiden matineoille ja muille musiikkiesityksille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti