En laskenut lukumäärää, eikä asiaa kerrottu, mutta kirjassa on kerrottu kymmenien tuotteiden tarina usein vaatimattomasta alusta kansalliseksi ikoniksi ja muistojen lähteeksi: Jalostajan hernekeitto, Elovena-kaurahiutaleet, Airamin termospullot, Fiskarsin sakset, Afrikan tähti...
Kirjan suurin viehätys on Seppovaaran tekstissä, joka kaikesta informatiivisuudesta huolimatta on kevyttä ja mukanaan vievää, rikastettuna yritysten vaiheista kertovilla anekdooteilla ja marcelproustmaisilla muisteloilla tämän tai tuon tuotteen merkityksestä kertojalle itselleen lapsuus- ja nuoruusvuosina. Tätä itse kunkin tuntemaa tavaranostalgiaahan monet museonäyttelyt ovat hyödyntäneet. Kaiken kaikkiaan yksi kiintoisimmista esinekirjoista mitä olen lukenut, ja antaa ajallista perspektiiviä moniin itsestäänselviin tuotteisiin. Tuleeko useinkaan ajtelleeksi, että jallua juotiin jo ennen sotia, mutta kossua vasta vuodesta 1953? Ja kukapa ei rakastaisi nippelitietoa vaikkapa siitä että Pommac tulee sanoista Pommery ja Cognac, tai että Airam tulee tehtailijan tyttären toisin päin käännetystä nimestä Maria.
Monet tuotteista ovat, totta kai, turkulaista alkuperää, mutta niillehän on aivan oma kirjansa, siitä myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti