tuotantolaitos...
ja kellari.
Kahdeksan hehtaarin tilaa viljelee perhe, joka oli tullut Jugoslavian hajoamissotien pakolaisina Serbian unkarisalueelta Vojvodinasta. Etyekissä oli aloitettu tislaamalla kirkasta muiden tilojen mäskistä ja tienattu varat omaan maahan.
Sitten olikin aika istua pöytään terassille. Viininmaistajaiset ovat turistimatkojen rutiinia, mutta nyt oli hyvä tunnelma, porukka pieni ja opas jaksoi hauskuuttaa vitsailemalla viininmaistelun kliseistä.
Näkymä kukkuloille Budapestin suuntaan. Militariaentusiasti ei voinut unohtaa että täällä käytiin toisen maailmansodan viimeisiä taisteluja saksalaisten (ja unkarilaisten) yrittäessä vapauttaa Budapestia puna-armeijan piirityksestä (noista taisteluista kertovasta strategiapelistä lisää täällä).
Nytkin jyrisi, mutta eivät suinkaan tykit, vaan ukkonen joka oli tekemässä loppua +32 asteeseen nousseesta helteestä. Sade piiskasi bussin palattaessa hotellille, josta samana iltapäivänä jatkettiin lentokentälle ja Suomeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti