Linnan lyhyen rakennushistorian kertauksen jälkeen kurkattiin pyöreään torniin, joka kuten Turun linnan vastaava, oli yritys päivittää keskiaikainen linna tykistön tuomiin muutoksiin.
Sitten oli aika astua itse päälinnaan mustasta ovesta.
Oven takana odotti kaivohuone 12 metriä syvine kaivoineen. Kovin hyvin eivät linnan perustajat kaivonsa kanssa onnistuneet: sadevesi valui sinne sisäpihalta ja lisäksi kaivo lopulta kuivui. Kuivunut kaivo täyttyi jätteillä mikä lienee tehnyt arkeologit myöhemmin onnellisiksi. Tätä nykyä se saa toimia toivomuskaivona.
Kaivohuoneesta pääsikin heti linnan sisäpihalle. Täällä ei ollut Turun linnan vanhan päälinnan jakoa esi- ja päälinnaan pihan poikki menevällä muurilla, vaan sosiaalinen jakautuminen tapahtui vertikaalisesti: palveluskunta asui alakerrassa...
ja herrat seiniltään koristelummassa yläkerrassa.
Heti huomasi että linnaa uhkasi pahin vaara yläilmoista. Sitä eivät kaksi feikkihaukkaa...
olleet pystyneet torjumaan. Rakennustelineistä jääneet kolot ovat kuin tehtyjä puluille pesimäpaikoiksi, ja jälki oli sen mukaista.
Sitä en tiedä voiko puluista syyttää tiiliseinän huonoa kuntoa. Toivoakseni linnan uusi restaurointikierros on pian odotettavissa. Vasemmalla kaivohuoneen ovi. Puuportaat vievät kappeliin...
joka edelleen on kirkollisessa käytössä.
Pihalta jatkettiin alakerran palvelusväen asuintiloihin.
Savun oli tarkoitus poistua katossa olevasta aukosta, jos nyt sitten poistui.
Linnantupa ei kooltaan vedä vertoja Turun isolle linnantuvalle, mutta viihtyisä tilausravintola siitä oli saatu.
Kierros jatkui yläkerran paremman väen tiloihin, ja Turun linnan tapaan sieltä löytyi Kuningattaren kamari...
ja Kuninkaansali.
Holvit olivat toki restauroinnin tulosta kuten meillä Turussakin.
Kukkotornin tunnelmallisia sopukoita.
Arvohenkilöiden huoneita lämmitettiin takoilla. Shakkiakin niissä epäilemättä on pelattu.
Ritarisaliksi nimetty suuri huone oli restauroitu kuten meidän Sturenkirkkomme eli holvit oli jätetty rekonstruoimatta. Itse asiassa tämä tila taitaa paremmin vastata meidän Isoa linnantupaamme (jonka holvit niinikään on jätetty ennallistamatta).
Salista (kuten toki muistakin saman kerroksen tiloista) saattoi poiketa pulujen valtakuntaan, pihan sisäseinää kiertävälle parvelle.
Takaisin sisälle ja kapeita portaita ylös Kirjurinkamariin...
ja sen viereiseen käymälään, ainoana keskiajalta linnassa säilyneeseen.
Linnan ylimmässä kerroksessa on näyttelytiloja. Hämeen esihistorian näyttely on purettu pois, mutta jäljellä oli näyttely tiilirakentamisesta (josta linna itse on tietysti hieno esimerkki)...
pieni huone jossa hämäläiskirkkojen keskiaikaisia puuveistoksia...
ja linnan arkeologisia löytöjä esittelevä näyttely.
Ikkunasta kajasti läheinen Museo Militaria. Aikaa oli jo sielläkin käynnistä, eikä ehditty nytkään, sillä olimme tulleet katsomaan vanhemman ajan militariaa, siitä toiste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti