Luentosyksyni on alkanut ponnekkaasti. Raportoimatta jääneen viime torstaisen WAM:n politiikka ja uskonto -esitelmän jälkeen tuli eilen kuunneltua Maria Kallion Turun tuomiokirkossa pitämälle Uudelleen käytetyt kirjat? - Keskiaikaiset kopiokirjat reformaation pyörteissä -luento.
Kopiokirjat ovat vastaanottajan toimesta kopioituja asiakirjoja. Itse termi on vasta 1600-luvulta, mutta vanhin säilynyt kopiokirja Fuldan luostarista jo vuodelta 828. Ruotsin vanhin säilynyt on Uppsalasta vuodelta 1344. Asiakirjakulttuurin yleistyessä kopiokirjat levisi keskiajalla luostareista piispankanslioihin ja tuomiokapituleihin ja edelleen kaupunkien hallintoon. Suomesta ei keskiaikaisia raadin kopiokirjoja kuitenkaan ole säilynyt. Kiinnostava oli ajatus että omistukset ja oikeudet taanneet asiakirjat olivat pyhäinjäännöksiin verrattavia turvan antajia.
Suomesta säilyneet kopiokirjoista tärkeimmät ovat Turun tuomiokirkon Mustakirja ja Codex Särkilahti (Codex Aboensis Skokloster). Pari pienempää sisältää Mauno Särkilahden omaa kirjeenvaihtoa sekä Pyhän Sigfridin alttarin asiakirjoja. Vimeistään 1276 perustetun tuomiokapitulin kanslia tuotti käytännön asiakirjoja, ei esim. liturgista kirjallisuutta. Sen palveluksessa oli valantehnyt kirjuri, jonka työnkuvaa aikalaislähteissä verrataan raadin kirjurin työhön. Kopioitujen asiakirjojen sisältö oli viime kädessä taloudellista: kymmenysverotusta, kirkolle lahjoitettua omaisuutta, alttareiden ja virkojen perustamista ja niiden rahoituksen varmistamista.
Ero kopiokirjoissa on se, että Mustakirja sisältää tuomiokapitulin kirjeenvaihtoa, ja Codex Särkilahti piispan itsensä, ne olivat siis erilliset vaikka päällekkäisyyttä toki onkin. Jälkimmäisen painopiste oli piispan tarkastusvelvollisuudessa hiippakunnassaan. Sitä en ollut oikein ennen sisäistänyt että piispan oma arkisto oli tosiaan Kuusiston linnassa, ja tuomiokapitulin/hiippakunnan Turussa. Kopiokirjaa tutkimalla on myös saatu selville että prebendavirkojen haltijat huolehtivat omaan virkaansa liittyvien asiakirjojen kopioiduksi tulemisesta. Kopiointi oli siis papiston yhteinen projekti.
Reformaatio käänsi kopiokirjojen tarkoituksen päälaelleen. Kruunu käytti kirkon omaisuuden suojaksi tarkoitettuja asiakirjoja takavarikoidakseen mainitun omaisuuden, mikä Suomen osalta tarkoitti 1540-lukua. Tämän tehtävän täytettyään kopiokirjat jäivät käytöstä, mutta onneksemme säilyivät edes siltä osin kuin tekivät, ja päätyivät lopulta mm. Turun linnan ja Pietari Brahen kautta Ruotsin valtionarkistoon.
Luento oli osa Turku Centre for Medieval and Early Modern Studies järjestämää yleisöluentosarjaa "Kieli, kirjoitus ja pitkä reformaatio". Tässä syksyn muut luennot, nekin tuomiokirkossa:
24.10. Professori emerita Irmeli Helin: Lutherin virret - osa eurooppalaista kulttuuriperintöä
28.11. Filosofian tohtori Mikko Kauko: Jöns Budde ja hänen kääntämänsä kirjallisuus
1 kommentti:
Onpa kiva blogi :)
Lähetä kommentti