Hevosen haarniska on yksi harvoista kokonaisina säilyneistä. Sen valmistajaksi mainitaan Konrad Seusenhoferin työpaja (toimi 1500-1517) ja etsauskoristelun olevan Daniel Hopfer vanhemman (1470-1536) varhaista tyyliä.
Hevoshaarniskan kasviaiheista koristelua.
Ratsun vieressä seisoi tyypillinen Maximilian-tyylinen haarniska.
Kenttä-ja turnajaishaarniskan osat olivat aseseppä Michael Witz nuoremman (toimi 1525-1565) tuotantoa...
nekin täynnä ykstyiskohtia, kuten tässä delfiini ym. hihassa.
1540-luvulle ajoitetun kenttähaarniskan...
rintamuksessa oli koristelu joka kertoi ettei tilaajan ollut tarvinnut kuluissa pihistellä. Koko rinnan peittävässä kuva-aiheessa ritari anoo suojelusta taistelussa ristiinnaulitulta Kristukselta.
Ylimmän hintaluokan varustusten lisäksi oli myös rivimiesten yksinkertaisempaa mallistoa, aseteltuna kuten ne Grazissa ovat.
Yhtä jälkimmäisistä vaikutti paikatun. Osmannivihollinenko lie rei'ittänyt? Grazin arsenaali oli sijaintinsa puolesta tarkoitettu aseistamaan osmannien vastaisen rajan joukkoja sodan syttyessä.
Salkoaseet (ja niitä käyttänyt kurinalainen jalkaväki) tekivät lopun ratsuväen herruudesta taistelukentällä keski- ja uuden ajan taitteessa.
Vastalääke niille taas olivat valtavat kahdenkädenmiekat joiden heiluttelijoille maksettiin tuplapalkka ja joiden piti sen eteen katkoa salkoaseiden varret jotta oman puolen keihäsmiehet pääsivät seivästämään viholliset.
Jalkaväen edellä mainittuja keihäsmiesneliöitä havainnollistamaan oli luotu vaikuttava asetelma, jota tehosti valo- ja musiikkishow muutaman minuutin välein. Monille varmasti näyttelyn kohokohta.
Ampuma-aseiden tuloa taistelukentälle edusti kevyt kenttätykki eli falkonetti, jonka valmistajaksi tiedetään aseseppä Sebald Pögl (n. 1490-1540). Pyörällinen lavetti ja tykinputken olkatapit olivat tykkien varhaisen kehityksen merkittävimpiä askeleita.
Käsituliaseiden varhaisin mekanismi tunnetaan lunttulukkona.
Viimeisessä huoneessa oltiin jo 1600-luvulla, ja vastakkain olivat uskonsotien katolinen kyrassieeri (haarniskan yläosaa oli paksunnettu kestämään paremmin ampuma-aseiden kuulia, vastaavasti haarniskointi polvista alaspäin oli jäänyt pois)...
ja protestanttinen hakkapeliitta, jälkimmäinen ehkä turhankin raskaasti varustettu siihen nähden mitä hakkapeliitoista tiedämme.
Vitrinissä oli vielä komeita rataslukkopistooleita koteloineen, ruuti- ja kuularasioineen sekä luodinvalumuotteineen. Netin kuvista kävi ilmi että näitä pistooleitakin on Grazissa rivitolkulla. Taistelussa ratsuväki ampui pistoolinsa osastoittain kohti vihollista ja kaartoi takaisin lataamaan (karakolointi). Lähitaistelussa yritettiin painan pistoolin piippu vasten vastustajan kypärää ja laukaista.
Aivan must tämä näyttely on jokaiselle aiheesta vähänkään kiinnostuneelle. Kannattaa osallistua opastetulle kierrokselle, ainakin meidän kuulemamme oli todella asiantunteva. Näyttelyssä pyörii myös kaksi filmiesitystä.
Heavy Metal -näyttely on esillä 23.10.2016 saakka.
2 kommenttia:
Kari, kävin itse tuossa näyttelyssä, kun vihdoinkin olen saanut museoista kiinnostuneen kaverin mukaani. Veljeni pojan poika, 5 vuotta, ehdotti itse tuota näyttelyä minulle. Lisäksi olemme jo käyneet Militaria museossa, panssarimuseossa ja metsästysmuseossa. Lisää on tulossa.
Tuossa metalli näyttelyssä on minusta ainakin eräs suuri puute. Siellä on rekvisiittana paljon vaakunalippuja, vaan ei ollut tietoa minkä suvun tai henkilön vaakunalopusta oli kyse. Kun en itse ainakaan tunne Habsburgien valta-alueiden aatelisia, niin olisin toivonut yleisempää esittelyä. Se viimeinen siellä salissa oli ilmeisesti jonkun Habsburgin vaakuna, kun oli sopivat värit ja Kultaisen taljan vitjatkin!
O.
Muistan noista vaakunoista mainitun vain että aitoja Habsburgien valtakunnan aatelissukujen vaakunoita ne olivat.
Lähetä kommentti