Länsipäätyä ja kellotapuli. Aikoinaan hautojen täytämä kirkkomaa oli voikukkien valtaama. Oppaana oli täälläkin Ilari Aalto ja hämmästyksekseni kuulin että kirkko oli 1800-luvulla uuden kirkon valmistuttua ollut pari vuosikymmentä hylättynä ennen kuin varhaiset antikvaarit ymmärsivät sen arvon.
Seinien reiät olivat rakennustelineiden vaakapalkkien paikkoja.
Länsipäädyn ristin "poikkipuun" on arveltu viittaavan kirkon arvokkaimpaan reliikkiin, palaan Jesuksen ristinpuuta, jota ilmeisesti säilytettiin sisällä olevan ristiinnaulitunkuvan pystypuussa.
Itäpääty. Hattulan kirkko on Turun tuomiokirkon ohella ainoa keskiaikainen tiilikirkko, ja se on ajoitettu samanaikaiseksi Hämeen linnan tiilirakennusvaiheen kanssa, siis 1400-luvun jälkipuoliskolle.
Ikkunan yläpuolella on kuvattu Golgata-näkymä, pyhään ristiin liittyvä sekin.
Itäpäädyssä on erityisen runsaasti pyhiinvaeltajien puumerkkejä. Toisin kuin kivikirkot, Hattulan kirkon seinät eivät koskaan ole olleet rapattuja, joten merkit ovat suoraan tiileen tehtyinä säilyneet. Rapatuista seinistä ne ovat kadonneet rappauksen mukana.
Kirkkomaalle vie kaksi porttia, tämä pohjoisempi on aiemmin ajoitettu keskiajalle, mutta nyttemmin 1700-luvulle (Markus Hiekkanen).
Hautojen puiset ristit ovat kadonneet, kirkkomaalla on enä pari metallista ristiä ja tämä vaikuttava paai kirkkoherra Gustaf Polvianderin (1747-1805) hauta.
Haudan vieressä, sakariston puolella kirkkoa on jäljellä perustukset rakennelmasta, jonka funktio on jäänyt mysteeriksi: alkuperäinen sakaristo vai pyhiinvaellukseen liittyvä sivukappeli?
.
1 kommentti:
Olen kuullut puhuttavan että tuo kehikko olisi aiemmasta kirkosta.
Mielenkiintoinen pointti on myös se, että osa puuosista on käsittääkseni kaadettu 1180. On epäilty että ne olisivat kierrätetty tuon kehikon kohdalla olleesta kirkosta tähän 'uudempaan' kirkkoon.
Lähetä kommentti