Gabriel Kurki (tai Kurck) syntyi keskelle Ruotsin suurvaltakautta ja aatelisvallan kulta-aikaa. Grand tourilla Euroopassa ja sotaretkellä Puolassa aristokraattisen kulttuurin normit omaksunut ja aseman vaatiman käytöksen hallinnut nuorukainen liikkui maanosan eliitin hoveissa, tapasi kuninkaita ja kuningattaria, itsensä Oliver Cromwellinkin. Diplomatia, taistelut ja kuninkaalliset juhlallisuudet olivat arkea, ja rauhan tultua Kurki kohosi Skaraborgin maaherraksi.
Kohtalon pyörä, aikakauden rakastamaa kielikuvaa käyttääkseni, jatkoi kuitenkin pyörimistään, ja Kurki joutui kokemaan katkeran vanhuuden, jossa kuolema oli vienyt perheen, vihamiehet viran, reduktio omaisuuden ja tuli polttanut rakkaan Laukon kartanon kirjastoineen. Jotain kuitenkin jäi, viimeisinä elinvuosina kirjoitetut muistelmat, jotka ovat olleet Lagerstamin päälähteenä.
Lagerstam täydentää elämäkerran kriittistä tarkastelua laajalla perehtyneisyydellään aikakauden kulttuurihistoriaan, ja tuloksena on ollut helposti luettava teos, jonka itsekin lukaisin jo hankintaviikonloppuna. En oikeastaan pidä itseäni elämäkertojen ystävänä, mutta Lagerstamin kirjassa oli paljon sitä antoisaa uppoutumista aikakauden tapoihin ja zeitgeistiin aivan yksityiskohtia myöten mitä kulttuurihistoria parhaimmillaan on. Jopa niin, että Suomen historian ankeimpana pitämäni vuosisata, 1600-luku, sai jo suorastaan inhimillisiä piirteitä.
Kirjassa on kohtullisen runsas kuvitus. Vaikka Gabriel Kurjesta on säilynyt muotokuva, kansikuvan mies on kuitenkin kirjettä kirjoittava upseeri Gerard ter Borchin maalauksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti