Historiaa kartanolla on pitkältä ajalta, siihen perehdytti oppaana toiminut kartanon emäntä, historioitsija Liisa Lagerstam. Mutta kuten sanottu, kartanon nykyiset rakennukset ovat vasta sotienväliseltä ajalta, ja antiikkikokoelma vieläkin nuorempaa perua, sen on kerännyt kartanon edellinen isäntä, Juhani Lagestam.
Aseet ja varusteet ovat kartanon seinille omiaan.
Kartanon alue on ollut myös vuosia jatkuneen arkeologisen tutkimuksen kohteena, löytöinä mm. tuttuja kukkohanoja.
Alakertaa hallitsi renessanssi ja barokki, yläkerran pienempiä huoneita uudemmat ja kevyemmät tyylisuunnat.
Laukko on kuuluisa monistakin historian käänteistä. Itseni yllätti tieto että Lönnrot viimeisteli, ja päiväsi, Laukossa Kalevalan 2. ja lopullisen version. Laukkoon hänet oli tuonut kotiopettajan toimi.
Pihapiirissä on rakennuskannan vanhin osa, myöhäiskeskiaikainen kellari, johon myös tuli kurkattua.
Sateinen sää ei oikein innostanut käyskentelemään monien taideteosten kaunistama puistoa, saunarantaan kuitenkin talsimme katsomaan Pohdonsaarta, josta viime kesänä löydetty riipus sai mediassa ansaittua huomiota.
Korusta olikin jo muotoiltu kartanon kaupan myyntituote. Kauppa sijaitsi kansalaissodan tuhoilta säästyneessä ja vastikään restauroidussa suuressa hevostallissa.
Samassa tilassa oli myös suuri ravintola. Hintaan kuuluneessa lounaassa ei valittamista ollut. Harmi vain että koko viikon jatkuneiden terassikelien jälkeen lauantain sää oli mikä oli.
Laukon aukeamisesta yleisölle on uutisoitu mediassa laajalti, enkä epäile ettei kävijöitä tulisi riittämään.
Laukon kartanon kotisivut.
1 kommentti:
Komea pytinki. Mutta tuttu kukkohana? Piti googlata, ei saonut minulle mitään. Finnassa yhdistettiin oluen valmistukseen. Kyllä tuolla mielellään yhden (aurinkoisen) kesäpäivän viettäisi kierrellessä.
Lähetä kommentti