Nähtävyys oli kyltitetty kolmella kielellä.
Suomenkielisessä versiossa kerrotaan vanhan sillan tuhoutuneen "taistelujen aikana", mikä tarkoittaa vuoden 1918 sisällissotaa (muilla kielillä sisällissota mainittiinkin), jossa punaiset polttivat sillan vetäytyessään.
Pohdiskelimme kyltin äärellä mitä tarkoittaa tukiansassilta, mutta Wikipediastahan sekin selviää, lyhyesti kerrottuna "tukiansas on sidepalkki, joka on vahvistettu palkin alapuolisilla vinotuilla". Uusi silta valmistui siis 1919 ja oli Suomen ensimmäisiä teräsbetonisiltoja, suunnittelijana Sigurd Frosterus. Museosilta se on ollut jo vuodesta 1982.
Paikalla oli muinaisempaakin nähtävää, yksi Hämeen lukuisista kuppikivistä. Sitä esitteli oppaana toiminut arkeologi Ilari Aalto (Ilari ei ollut pukeutunut 1800-luvun amerikkalaiseksi ratsuväkisotilaaksi vaikka kuvasta sellaisen vaikutelman ehkä saakin).
Varsinaisesti olimme tulleet paikalle koska sillankorvassa oli kahvila, jossa nautittiin ohjelmaan merkitty aamiainen (klo 10 aamupäivällä).
Kahvilan rannasta avautui näkymä Mierolansalmelle. Jossain edempänä aukeaa seuraava suurempi selkä, Vanajavesi.
Kuulimme senkin että Hämeen vesistöhistoriassa on ollut paljonkin pinnankorkeuden vaihtelua ja että esim. kivikauden asuinpaikat ovat nykyään useimmiten veden alla.
1 kommentti:
Kiva lukea näitä juttujasi.:) Itse satuin joitain vuosia sitten vähän vahingossa Mierolan sillan paikkeille, kun ajeltiin pikkuteitä. Tuli sitten jalkauduttua, kun rupesi kiinnostamaan, miksi silta on merkitty nähtävyydeksi.:)
Lähetä kommentti