Mongolivalloitusta kuvaavan strategiapelin oheislukemistoksi käy myös tämä Metropolitan Museum of Artin massiivinen näyttelykatalogi The Legacy of Genghis Khan: Courtly Art and Culture in Western Asia 1256-1353.
Mongolit aiheuttivat islamin maihin vyöryessään suunnatonta tuhoa, mutta toisaalta aina kaupungin vallatessaan ja asukkaat teurastaessaan säästivät käsityöläiset ja siirsivät nämä omiin maihinsa. Olojen tasaannuttua taide ja käsityö elpyivät, ja mongolivaltakunnan hajotessa nykyisen Iranin ja sen naapurimaiden alueelle syntyi Il-kaanien valtakunta. Toisin kuin Kultainen orda ja Tšagatain kaanikunta, il-kaanit pysyivät uskollisina Kiinan suurkaanille (il-kaani tarkoitti "alakaania") ja kanssakäyminen Kiinaan oli vilkasta maitse ja meritse (Marco Polon retket ajoittuvat juuri tähän aikaan).
Kaanikunnan alkuvaiheelle oli ominaista uskonnollinen suvaitsevaisuus, juutalaisia ja kristittyjä oli korkeissa viroissa, ja Iranin alueelle rakennettiin jopa buddhalaisia temppeleitä. Tekniikat ja kuvastot kulkivat idästä länteen, ja perinteiset kiinalaiset feenikslintu ja lohikäärme ilmestyivät persialaiseen taiteeseen. Ensimmäistä kertaa sitten arabivalloituksen Persia sai oman identiteetin ja käänsi katseensa taas Keski-Aasian aroille kuten historiansa varhaisempina kausina. Mongolikaanin hovi pysyi paimentolaisina, ja pohjoisen Iranin alueella oli useita kesä- ja talvileirejä, joista osassa varsin komeita pysyviä rakennuksiakin.
Kaanin käännyttyä islamiin 1295 suvaitsevaisuus loppui ja buddhalaiset temppelit katosivat. Kaikkiaankin il-kaanien hovitaide vaikutteistaan huolimatta pysyi laajassa mielessä islamilaisen taiteen piirissä, olihan valtakunnan väestökin valtaosin muslimeja. Erityisesti kukoisti käsikirjoitusten kuvitus. Siitä on esimerkkinä kannen kuva "suuresta mongolien Shahnamehista", Persian kansalliseepoksesta. Kohtaus on Aleksanteri Suuren eli itämaisittain Iskanderin sotaretkestä Intiaan, ja se kuvaa pyörillä liikkuneita rautaisia, tulta syökseviä sotureita ja hevosia, joita kreikkalaisten kerrotaan rakentaneen.
Itseäni jäi askarruttamaan maininta Hülegü-kaanin haudasta. Sen tiedetään olevan Urmiajärven (nyt jo niemeksi muuttuneella) saarella Pohjois-Iranissa, siis varsin pienellä alueella - vaan eipä ole sitä kuulemma löydetty!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti