Sherlock Holmesta puoliakateemisesti

Turun Aurakadun varrella sijaitsevassa Nuorten taide- ja toimintatalo Vimmassa pidettiin lauantaina Puoliakateeminen Sherlock Holmes -päivä, jonne näiden kaikkien Holmes-postausten jälkeen oli suorastaan pakko mennä. Mihinkään organisoitun fanitukseen en ole ennen osallistunut, joten tapahtumasta ei ollut ennakko-odotuksiakaan.

Skene paljastui olevan nuorten naisten temmellyskenttä, ja hauska olikin kuunnella innostuneita luentoja Holmesin monista kirjallisista ja visuaalisista tulkinnosta kuluneen reilun vuosisadan aikana. Ilmi kävi mm. että filmatisoinnit jaetaan kolmeen kultakauteen, joiden ruumiillistumia ovat Basil Rathbone, Jeremy Brett ja Benedict Cumberbatch. Aivan uutta oli minulle se, että Neukkulassa tehtiin 1970-80-lukujen taitteessa fanien sittemmin suuresti arvostama ja kaanonin tarinoihin perustama sarja, joka kuvattiin päasiassa Riiassa ja osin muuallakin Baltiassa. Aivan vanhinta filmikerrostumaa edustaa vasta viime vuoden lopulla löydetty mykkäelokuva. Sen pääosassa on William Gillette, jonka tulkinta on vaikuttanut kaikkiin sen jälkeisiin Holmes-roolisuorituksiin.

Itse olen tietysti jämähtänyt Jeremy Brettin suoritukseen (ns. Granadan Holmes), mutta onneksi se kuulosti olevan nuoremman polvenkin suosiossa. Paljon tuli juttua nykyään pyörivistä sarjoista, ns. BBC:n Sherlockista (Uusi Sherlock) ja Elementarysta (Holmes NYC), joiden seuraaminen on itseltäni jäänyt väliin. Päivän ainoa miespuolinen esintyjä oli enemmän omaa ikäpolveani, hänen teemansa oli Holmes-kuunnelmat.

Tilaisuus päättyi kolmen panelistin keskusteluun Holmesista ja moraalista, liittyen mm. tämän huumeiden käyttöön. Itsekin tiesin että kokaiininkäyttö ei ensimmäisten tarinoiden ilmestyessä suinkaan ollut niin tuomittavaa kuin miksi se kertomusten vielä ilmestyessä muuttui. Rathbonen Holmesin ei olisi tullut kyseeseenkään kaivaa injektioneulaa esiin, mutta Elementaryssä huumevieroitus on suorastaan osa kehyskertomusta, koska Lucy Liun esittämä Watson on sankarin päihdetukihenkilö.

Kaiken kaikkiaan oikein hauska ja valaiseva tapahtuma. Tähän asti olin ajatellut Holmes-harrastuksen olevan (sinänsä viihdyttävää) pseudotiedettä nimeltä the Game, jossa yritetään sovittaa toisiinsa Conan Doylen tarinoiden epäjohdonmukaisuuksia ja paikata aukkoja, ikään kuin Holmes ja Watson olisivat olleet todellisia henkilöitä. Avartuipahan näkemys tämän suhteen.