Kuvaaminen museoissa herättää aika ajoin pähkäilyä. Mitä se sisäänkäynnin luona lukeva teksti, joka sallii kuvaamisen "ilman salamaa ja jalustaa ja vain omaan käyttöön" oikein tarkoittaa? Turun museokeskus linjasi asiaa omalta osaltaan viime vuoden lopussa:
Turun museokeskuksen
näyttelytiloissa yksityishenkilö saa kuvata ei-kaupalliseen yksityiskäyttöön
tulevaa kuva-aineistoa ilman kuvauslupaa silloin:
- kun kuvauksessa ei käytetä salamaa eikä jalustaa
- eikä kuvaaminen aiheuta mitään erityisjärjestelyjä,
vaan tapahtuu normaalin näyttelykäynnin yhteydessä.
Kuvaaminen ei kuitenkaan saa
häiritä oppaita eikä muita näyttelyssä kävijöitä.
Ja miten niitä kuvia saa käyttää:
Yksityiskäyttö pitää
sisällään myös esimerkiksi käytön internetissä omassa blogissa, omilla
internetsivuilla tai sosiaalisessa mediassa.
Kuitenkin huomattakoon:
Wäinö Aaltosen museon
taidenäyttelyissä ja muissa vaihtuvissa taidenäyttelyissä kuvaaminen ei-kaupalliseen
yksityiskäyttöön on yleensä sallittua. Kuvaaminen saattaa kuitenkin olla
kiellettyä joissakin näyttelyissä. Näyttelystä vastaava tutkija tai intendentti
tiedottaa tästä lippukassojen ja valokuva-arkiston henkilökuntaa.
Ja koska kamerat räpsyvät tiuhimmin ns. lasten linnassa, niin kerrotaan vielä että:
Turun linnan Ritarisalissa on
kuvaaminen sallittua myös käyttäen salamaa.
7 kommenttia:
Tällaista kuvauskäytäntöä näkyy nykyään paljon, itse aina varmistan, jos kylttejä ei ole tarpeeksi näkyvästi esillä (aina ei ole). Jännittävää on ollut kuitenkin huomata esim. sellaisissa taidenäytteyissä, joissa kuvaaminen ekstrasti kielletään, että useat eivät enää miellä puhelimella kuvien räpsimistä valokuvaukseksi :). Viime syksynä kävi juuri niin -- huomautin EMMAssa Vasarelin näyttelyssä veistosta kuvanneelle miehelle, että täällä ei sitten saa kuvata. Hän katsoi minua hölmistyneenä ja sanoi, että hänhän otti vain puhelimella, eikä maalauksista vaan tuosta veistoksesta...
Tämähän tuli sopivasti. Usein itseäni mietityttää eniten juuri tuo kuvien käyttö, jolloin yleensä suoraan laitan postia ko. museoon, että miten on - saako vaiko eikö käyttää kuvia blogissa. Mutta hienoa, että linjauksia on tehty. :)
Minusta tämä linjaus on aivan itsestäänselvä. Digikuvaaminen ja kuvaamisen kulttuuri kehittyy niin nopeasti että sanoi museo asiasta mitä hyvänsä niin aina vaikuttaa siltä kuin eläisimme jotain paljekamera-aikaa.
Uutinen kertoi New Yorkin museoiden kieltäneen selfiekepin käytön. Kun tarkastele asiaa ohjeiden valossa, niin A) se on "jalusta", ja B) sillä sohiminen häiritsee muita kävijöitä (ja mieleen tulee kyllä esineturvallisuuskin). Enkä nyt edes mene siihen miten kummallista on että ihmiset kuvaavat enää vain itseään eivätkä sitä mitä näkevät.
Toisaalta kaikkien kävijöiden näkemien museoesineiden pitäisi löytyä netistä ja olla sieltä jaettavissa, ilman että kävijän tarvitseekaan niitä kuvata. Ainakin itse pitäisin tätä tavoitteena, kuten sitäkin että esineen synnyttämä keskustelu pysyisi museon verkkotietokannan piirissä. No, nämä on näitä omia Finna-pohdiskelujani.
Niinpä,hyviä pohdintoja. Minä en kyllä pysy perässä näissä eri selfie-muodoissa sitten ollenkaan. Turvallisuus ennen kaikkea.
Vaikea kuvitella että sille käsivaralla otetulle digikuvalle ainakaan kaupallista arvoa kukaan laskee, sen verran vaikea niistä on varsinkin lasin läpi kuvattaessa edustavia saada. Se mikä olisi mukava, olisi että vaikka jonkun esinevitriinin yhteydessä olisi qr-koodi jonka talteen nappaamalla voisi perästä lukea sen vitriinin esineistä tarkemmin tai saisi ladattua parempia kuvia käyttöönsä. Monesti museossa jää suuri osa mielenkiintoisesta esineistöstäkin pikavilkaisun varaan kun lapsi makaa jo lattialla kiukkuisena ja vaimo huokailee että eikö näitä pyttyjä ole jo nähty tarpeeksi.
Jotain tuonsuuntaista tarkoitin omillakin pohdinnoillani, ja varmasti siihen suuntaan ollaan menossa.
tietty se tarkoittaisi aika hyvää museon "virtuaalikokoelman" hallintaa ja ylläpitoa mikä ei ihan halpaa lystiä ole.
Lähetä kommentti