Matkan viimeisenä päivänä käväistiin Gellertinvuorella ja lähdettiin sen jälkeen kohti pohjoista, Tonavan suurta mutkaa, jossa itään virtaava joki kääntyy etelään ja jatkaa siihen suuntaan Serbiaan asti. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Visegrád, jonka vuorenhuipulla sijaitseva rauniolinna oli aikoinaan Unkarin kuninkaiden asuinpaikka ja suoranainen pääkaupunki.
Bussi kiipesi näköalapaikalle, jolta avautui usvaisen kaunis näkymä Tonavan pienempään mutkan, hieman suuren mutkan länsipuolelle.
Seuraavaksi ajettiin takaisin alempana jokea olevaan Szentendreen, jonka vanha keskusta on niin pittoreski kuin vanhojen kaupunkien keskustat Euroopassa tapaavat olla. Turkkilaisvaltaa paenneita serbejä (unk. rac) asettui tänne 1600-luvulla ja kieli ja kulttuuri elää vieläkin.
Ohjelmaan kuului lounas, jonka alkukeittona tarjoiltiin gulassi lusikoitiin leipään kaiverretusta onkalosta.
Lounas syötiin mukavasti pöydän ääressä, mutta olisi kaupungissa katukeittiökin ollut.
Mutta vatsa oli jo täynnä joten pakollisten matkamuistojen jälkeen tarvitsi vain istahtaa Tonavan rantaan nauttimaan lasi paikallista palinkaa.
Vuorossa oli paluu Budapestiin, lentokentälle ja kotiin. Olin Unkarissa ensimmäistä kertaa ja kernaasti sinne toistekin menisi, mutta Euroopassa vain riittää käymättömiä maita.
4 kommenttia:
En voi olla ainut joka luki ensisilmäyksellä "Matka Tolvanan mutkaan" :P
Näin sitä sattuu ja tapahtuu. Otsikko korjattu. :-)
Kateellisena olen katsellut teidän kelejä. Vuosi sitten loka-marraskuun vaihteessa Budapestissa satoi, ja satoi ja satoi. Tuo turistikaupunki Szentendre on tuttu viidentoista vuoden takaiselta "ystävyyskaupunkimatkalta". Kaupunkimme ovat nimittäin toistensa ystävyyskaupunkeja. Taiteilijoiden kaupunki oli, ainakin silloin. Unkarilaiset pitivät meistä silloin erityisen hyvää huolta, kova halu heillä oli silloin päästä EU:n jäseneksi.
Meille kertoi opas että eurossakin oltaisiin ellei valtionvelka olisi esteenä. Slovakia on seudun maista ainoa euromaa, koska sen velat jäivät tsekeille, kuulemma.
Lähetä kommentti