Ensi-iltana ei tule koskaan elokuvia nähtyä, ja harvoin mitään edes niin pian sen jälkeen kuin tällä kertaa sotaelokuva Fury, joka sai Suomen ensi-iltansa viime perjantaina. Elokuva kertoo samannimisen Sherman-panssarivaunun taisteluista aivan toisen maailmansodan lopulla, huhtikuussa 1945 Saksan maaperällä. (Elokuvan traileri täällä.)
Mutaista ja veristä realismia riittää, kun sodan raaistama vaunumiehistö yhdellä keltanokalla täydennettynä rämpii kohti voittoa. SS hirttää siviilejä ja amerikkalaiset ampuvat saamiaan vankeja, inhimillisyys tuntuu kadonneen kokonaan. Yksi synkimpiä näkemiäni sotaelokuvia, ja mieleen tuli että leffan rääsyinen jenkkiarmeija olisi yhtä hyvin voinut olla jokin Saksan läpi 30-vuotisessa sodassa rämpineistä sotajoukoista.
Kuten tavallista, kaiuttimet pauhasivat tykkien jyskettä ja konekiväärien papatusta niin täysillä että hyvin uskoi jo itsekin keskelle taistelua joutuneensa. Taistelukohtauksista parhaita oli jo etukäteen hehkutettu duelli Tiikeri-tankkia vastaan. Alamo-tyylinen loppu meni kyllä täysin överiksi ja melkein pilasi koko leffan, onneksi ei täysin.
Suomennoksessa oli sotaelokuvien tapaan kompurointia, supply train oli kääntynyt "huoltojunaksi" ja ammunition can kerrassaan "kannuksi".
Ja niin, elokuvan tankit, niin Fury kuin Tiikerikin, olivat peräisin Etelä-Englannissa sijaitsevasta Bovingtonin panssarimuseosta, jälleen yhdestä omalta osaltani käymättömästä militariaharrastajan pyhätöstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti