Saarnatuoli ja alttari ovat muiden puurakenteiden tavoin vuoden 1684 palon jälkeiseltä ajalta.
Kirkkosalin erityinen nähtävyys ovat lukuisat aatelisvaakunat, hautajaisten yhteydessä sinne ripustetut.
Joillekin mahtihenkilöille on omat hautamuistomerkit, kuten nämä Otto Reinhold von Tauben ja Fabian von Fersenin, molemmat Johann Gustav Stockenbergin suunnittelemia 1600-luvun lopulta.
Giacomo Quarenghin suunnittelema Samuel Greighin monumentti on 1700-luvun jälkipuolen uusklassismia...
ja Johan Gottfried Exnerin piirtämä Adam Johann von Krusensternin muistomerkki jo 1800-luvun uusgotiikkaa.
Suomalaisten kannalta kaikkein kuuluisinta muistomerkkiä ei tämän lähemmäs päässyt. Pääalttarin oikealla puolen on Pontus de la Gardien ja vaimonsa, Juhana-herttuan tyttären Sofia Gyllenhielmin hauta. Sofian äiti oli Juhanan jalkavaimo Kaarina Hannuntytär.
Paikalliset aatelissuvut ovat osoittaneet asemaansa myös rakennuttamalla kirkkoon omia aitioitaan, tässä Patkulien...
ja heistä oikealle Manteuffelien perheaitio.
Ja onhan kirkossa kaikenlaista muutakin näkemisen arvoista, kuten tämä takaseinän illuusiomaalaus...
tai sen lähellä oleva Toompean teurastajien killan hautakivi: Tallinnan kolme leijonaa - ja teurastajien työn kohde, härkä.
Rohkeimmat kiipesivät torniin kapeita portaita.
Hienot näkymät olivat palkinto kapuamisesta.
Alimmassa kuvassa Toompean toinen kirkko, ortodoksinen Aleksanteri Nevskin katedraali.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti