Taneli Kulon viime vuoden lopulla perustamasta facebook-ryhmästä Postikorttien Turku on, varsinkin saatuaan julkisuutta paikallislehdistössä, tullut nopeasti suoranainen someilmiö Turun seudulla. Ryhmään on liittynyt jo yli 5000 ihmistä, ja sivulla julkaistaan paitsi vanhoja postikortteja, myös monenlaisia vanhoja valokuvia kotialbumeista: ihmisiä, rakennuksia, Aurajoen laivoja, niin ja tietysti niitä ratikoita, joilla Turku-nostalgikkojen sydämessä on aivan oma sijansa.
Ja vastakaikua riittää: lähes jokainen kuva saa tykkäyksiä ja kommentteja, ja jotkin ketjut ovat kasvaneet kymmenien ellei satojen kommenttien mittaisiksi. Tutut kadut ja henkilöt innostavat ihmisiä muistelemaan lapsuuttaan tai vanhempiaan, tunnistamaan katunäkymiä tai pahoittelemaan kadonneiden rakennusten kohtaloa. Lyhyessä ajassa sivusto on luonut oman kulttuurinsa, jossa mm. Turun murteella on vahva osansa. Moni on jopa kertonut liittyneensä facebookiin vain päästäkseen ryhmän jäseneksi.
Museolaiselle tämä antaa monenlaista ajateltavaa. Sivuston luoma innostus ja osallistuminen on juuri sitä, mitä museot niin kovasti somehankkeillaan haluaisivat luoda. Kyse ei ole vain museoiden kuva-arkistojen hyödyntämisestä vaan kenties koko konseptista. Onko museoiden kohtalona olla sosiaalisessa mediassakin pelottavan virallisia "asiantuntijaorganisaatioita", joita tavallinen tallaaja ei koe tasavertaisena kohtaavansa? Ja onko edes syytä harmitella sitä, vaan pikemminkin olla kiitollinen siitä että tallainen Turun historian foorumi on syntynyt.
Kuva Postikorttien Turku -sivustolta esittää Turun linnan aluetta ennen talvistotaa. Linnanpuiston ulkomuseo on vielä kokonaisuudessaan jäljellä.
4 kommenttia:
Voin kyllä ehdottomasti suositella myös museoille jotain vastaavaa. Mehän olemme vuodesta 2009 julkaisseet Facebookissa kaikkiaan noin 2000 valokuvaa ja suosio on ollut suuri. Ei toki mitään turkulaisten sivujen luokkaa, mutta onhan asukasluvuillammekin aika ero. Meidän sivuille saavat myös seuraajat ladata kuvia, mutta sitä on vähemmän tehty. Tämä toiminta on ollut museomme kannalta ehdottomasti positiivisinta pitkiin aikoihin. Palautteen ja asemamme suhteen. Tämän toiminnan myötä myös valokuvakokoelmamme käyttö on kasvanut melkeimpä "räjähdysmäisesti". Seikka, joka monia museoita voi jopa pelottaa, sillä se todella on työlästä. Mutta minusta on pelkästään mukavaa, että kuviamme voi löytää tältä paikkakunnalta monen kaupan, ravintolan, asuntoyhtiön kerrostalokäytävän, yksityiskodin, paikallislehden sanaristikon jne. seinältä. Meidän onnemme on toki ollut, että kokoelmissamme on isoja kuvakokoelmia, joiden tekijänoikeusasiat ovat kunnossa ja sovittuina, joten me voimme julkaista myös uudempia kuvia.
Mari Jalava - Uudenkaupungin museo www.facebook.com/uudenkaupunginmuseo
Ilmiö on tosiaan ollut kiinnostava! Ryhmästä olen saanutesim. hienoja vanhoja katunäkymiä joita sitten pinnasin Historypinniin, eli järjestelmään jonka avulla noita vanhoja kuvia voi sitten älypuhemlisovelluksen avulla katsoa autenttisilla paikoilla.
Vaikka Turunkin museolla on esim Flickrissä hienoja vanhoja kuvia on niiden käyttö esim juuri tähän Historypinn käyttöön estetty merkinnällä "All Rights Reserved". En ymmärrä miksi museo estää kokoelmiensa järkevän käytön. Uudenkaupungin museon kuvakokoelmien käytössä tätä rajoitusta ei ole.
Historypinnistä lisää:
Historypinillä aikamatkoja rakentamaan
Turun museokeskuksella on flickr-sivusto "Mitä kuvat kertovat sinulle, http://www.turku.fi/public/default.aspx?contentid=480677&contentLan=1&culture=fi-FI&nodeid=7454
Se on "kokoelmapedagoginen kulttuuripalvelu, jonka kohderyhmänä ovat erityisesti lapset ja palvelutaloissa asuvat ikäihmiset". Kuviin voi jättää kommentteja ja siten antaa museolle niistä lisätietoja tai keskustella toisten käyttäjien kanssa. Sivustolle tullaan lisäämään ajan mittaan kuvia. Miksikään magneetiksi se ei ole toistaiseksi muodostunut. Kateeksi siis käy postikorttien Turku-sivustoa, joka on nopeasti muodostunut ihmisten itsensä rakentamaksi valtavaksi spontaaniksi näyttelyksi! Kari osui varmasti naulan kantaan arvioidessaan, että suosion salaisuus on juuri omaehtoisuus. Kun museo eli viranomainen jotain tarjoaa, lähestytään arkailevasti ("no emmääny kehtaa mittä toho sanno" tai ikävä kyllä myös hieman vihamielisesti (luuleeks noi virkamiäheplantut jotta tiätäväs!" Postikorttien Turku on ihmisten oma juttu, jota mikään viranomainen ei määrää, ja siellä saa vapaasti nostalgisoida oman lapsuuden ja nuoruuden aikaisten kuvien parissa.
Ei millään pahalla, mutta en todella ihmettele, jos tuo Flickr-sivusto ei oikein ole ottanut tulta: "Kokoelmapedagoginen" ????? - haista itte vaan. "Jonka kohderyhmänä ovat" - kuka haluaa olla jotakin kohderyhmää? Kohteena mille - markkinoinnille, hallintotoimenpiteelle, huijaukselle? Niin kauan kuin käytetään jotakin byrokraattista epäkieltä, on turha ihmetellä, ettei viesti puhuttele ihmisiä.
Lähetä kommentti