Aiemmin luvatun mukaisesti tulossa on läppää Yhdysvaltain sisällissodan läntisimmälle sotanäyttämölle sijoittuvista peleistä. Pohjustuksena sille hieman tarinaa vuoden 1862 Uuden Meksikon sotaretkestä. Alueet Texasin ja Kalifornian välissä eivät vielä olleet osavaltioita vaan territorioita, ja niissä oli niin liittovaltiossa pysymisen kuin siitä irtaantumisenkin kannattajia. Sodan sytyttyä moni upseeri irtisanoutui ja liittyi kotiosavaltionsa valinnan mukaan Konfederaation armeijaan. Lincolnin hallinto olisi mieluusti vetänyt kokeneet vakinaisen väen joukot ja upseerit idän tärkeämmille rintamille, mutta pian kävi ilmi ettei siihen heti olisi varaa.
Konfederaation johto katsoi lännen kulta- ja hopeakaivoksia samoin kuin Kalifornian rannikkoa sotaponnistusten kannalta tavoittelemisen arvoisiksi ja niinpä sodan alussa 1861 ryhdyttiin Texasin länsipäähän kokoamaan joukkoja alueen valtausta varten. Kohteena oli Uuden Meksikon territorio, joka käsitti paitsi nykyisen Uuden Meksikon myös nykyisen Arizonan. Unionin uuden Meksikon osastoa komensi kenraali Edward Canby.
Hyökkäys käynnistyi jo 1861. Alkumenestys oli Unionin paikallisen johdon möhlimisen johdosta hyvä, ja Mesillaan kokoontuneet Konfederaation kannattajat julistivat alueen eteläosan Arizonan territorioksi. Vuoden 1862 alussa offensiivi jatkui ylös Rio Grandea kenraali Henry Sibleyn johdolla ja Valverden kahlaamolla käytiin jälleen Konfederaatiolle voitokas taistelu. Eteneminen jatkui aina Santa Féfen ja Albuquerqueen asti, mutta sitten hätiin ennättivät Coloradosta kootut vapaaehtoiset, jotka pysäyttivät konfut Glorietan solan taistelussa. Tämä taistelu koostui 26. maaliskuuta Apassikanjonissa käydystä yhteenotosta ja kaksi päivää myöhemmin käydystä varsinaisesta taistelusta, jonka riehuessa Unionin erillisosasto onnistui tuhoamaan konfujen kuormaston.
Taistelu oli ollut tasapeli tai hienoinen konfederoitujen menestys, mutta kuormaston tuhoutuminen muodostui heille katastrofiksi. Eteneminen muuttui vetäytymiseksi, ja sellaisten tapaan pian suoranaiseksi pakomatkaksi takaisin Texasiin, paikoin halki vedettömien aavikoiden. Samaan syssyyn Konfederaation joukot hylkäsivät myös Texasin länsikärjen ja siihenpä rintama suunnilleen jäikin sodan loppuun asti. Varmistettuaan yhteydet Kaliforniaan ei Unioninkaan sodanjohdolla ollut halua edetä tällä autiomaarintamalla.
Canbyn ja Sibleyn lisäksi sotaretki muistetaan parista alemmasta upseerista. Unionin puolella taistelleiden Uuden Meksikon vapaaehtoisten 1. rykmenttiä komensi kerrassaan Kit Carson, joka meille keski-ikäisille miehille on tuttu italialaisen lännensarjakuvan Tex Willerin fiktiivisenä hahmona. Coloradon vapaaehtoisten joukossa puolestaan palveli metodistisaarnaaja John Chivington, joka vain pari vuotta myöhemmin hankki itselleen ikuisesti huonon jälkimaineen intiaanien talvileirin raa'assa tuhoamisessa Sand Creekissä.
Populaarikulttuuriin poiketaksemme muistamme toki, että Glorietan solan kautta kulki Santa Fén tie, jonka varrella syksyllä (päivämäärä tuntematon) 1855 oli syntynyt Morgan Kane.
Kaikkein parhaiten sotaretki tunnetaan kuitenkin siksi, että se oli taustana Sergio Leonen länkkärille Hyvät, pahat ja rumat. Tässä konfuiksi tälläytyneet Blondie ja Tuco uskovat kohtaavansa komentajansa Sibleyn.
Wikipediankin artikkeli tietää listata aiheesta tehdyt kaksi strategiapeliä, joten jatkossa lisää niistä.
Kirjallisuutta:
Ray C. Colton: The Civil War in the Western Territories: Arizona, Colorado, New Mexico, and Utah (1959)
Alvin M. Josephy: The Civil War in the American West (1991)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti