Orientin armeija löi heti kättelyssä Egyptiä siihen saakka hallinneet mamelukit pyramien taistelussa, ja aloitti samalla eurooppalaisen turismin Egyptissä. Idän ihmeissä riitti katseltavaa: orjamarkkinoita kauhisteltiin ja turkkilaisten kylpylöiden nautintoja kiiteltiin. Alkoholia ei saanut mistään, mutta hashis alkoi maistua miehittäjille pian siihen malliin että sotilashallinto julisti aineelle täyskiellon, turhaan. Sotilaat tunsivat todella tulleensa toiseen maailmaan, jossa kiusana olivat kuumuus, hyönteiset, jopa rutto, johon törmättiin Palestiinaan edetessä.
Taakse oli jäänyt myös eurooppalainen valistusajan sodankäynti. Erityisesti kauhistutti beduiinien tapa raiskata (!) vankinsa kuuloetäisyyden päässä ranskalaisista ennen kuin surmasivat nämä. Tämä oli taustalla myös Napoleonin piikkiin pannulla sotarikoksella, omien haavoittuneiden ja sairaiden sotilaiden myrkyttäminen oopiumilla Palestiinasta vetäydyttäessä. Kaiken koetun jälkeen kyseessä oli toimeenpanijoidensa mielestä varmasti humanitaarinen teko, mutta kuinka kävikään? Ainakin Karmelin vuoren sotasairaalassa turkkilaiset hoitivat henkiinjääneet vangit terveiksi ja antoivat näiden joko liittyä omiin riveihinsä tai palata ranskalaisten puolelle.
Retkikunnan mukana oli tullut koko joukko eri tieteenalojen oppineita (savants), joiden tiedoilla Ranskan uusi siirtomaa oli tarkoitus saada kukoistamaan. Kolonian historia jäi lyhyeksi, mutta sitäkin kauaskantoisempi merkitys on ollut sillä muinais- ja aikalais-Egyptin massiivisella dokumentoinnilla, jonka oppineet ehtivät tehdä ja joka julkaistiin nimellä Description de l'Égypte. Monissa tapauksissa sittemmin tuhottu monumentti tunnetaan vain tästä teoksesta.
Ranskalaisjermut (grognards) kuulemma suhtautuivat oppineisiin suorastaan vihamielisesti, näitä syytettiin siitä että sotilaat olivat ylipäätään Egyptiin joutuneet. Ei sillä, ettei Egyptin muinaisuus olisi jermujakin kiehtonut: monumentteihin kiipeiltiin ja niihin raaputeltiin graffiteja jotka ovat vieläkin jäljellä, monet aika ylhäällä, sille temppelit ja veistokset olivat tuolloin suurimmalta osin hiekkaan hautautuneita. Ylä-Egyptiin lähetetyn osaston jäseniltä on säilynyt lumoutuneita kuvauksia Karnakin jättiläistemppelin suuruudesta.
Kirjan piirrostyö on Christa Hookin kädenjälkeä, hieman liian suttuista makuuni. Warriorin tapaan kuvat ovat yleisiä näkymiä, ja viimeisenä on kuva ranskalaissotilaasta esiinkaivetun Rosettan kiven kanssa. Kiven merkityksen ymmärsivät muuten jo paikalla olleet ranskalaisupseerit, savanttien asiantuntemusta siihen ei tarvittu, kuten aiemmin kirjoitin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti