lauantai 16. huhtikuuta 2011

Knossos, osa I


Kreetalla käytiin luonnollisesti minolaisen kulttuurin pääpaikassa, Knossoksen palatsin raunioilla. Tämä Arthur Evansin esiinkaivama ja melkoisen ronskisti restauroima muinaisjäänne olisi kai muuten nukkunut talviuntaan, mutta Iraklionin satamassa oli meidän lisäksemme suuri risteilyalus eli niin vain jouduimme pujottelemaan lukuisten vierailijaryhmien joukossa - kaikki olennainen tuli silti nähtyä.

Heti sisäänkäynnin vasemmalla puolen oli suuria varastokuoppia (kouloúres).



Läntistä pihaa ja sen takana länsisiiven varastotilojen jäänteitä.


Näillä kivillä asteltiin jo lähemmäs 4000 vuotta sitten, Euroopan ensimmäisen korkeakulttuurin syntyaikoina.


Tässä pitäisi näkyä minolaisten "heraldinen" tunnus, kaksoiskirves eli labrys, josta sana labyrintti mahdollisesti on peräisin.


Näkymä samoilta paikoilta etelään päin.


Kauempana näkyy ns. eteläinen propylon, tässä siis lännestä päin.


Propylon muodosti palatsin pääsisäänkäynnin, tässä kuvattuna edustavammalta puoleltaan. Kristina Cruisesin oppaat muuten käyttävät aina kirkkaanvihreitä työasuja, hyvä ratkaisu ihmisvilinässä.


Seinämaalaukset hieman lähempää.


Portin "kynnys" lähempää. Materiaalina on ollut alabasteri, jota vesi kuluttaa ajan oloon melko lailla.


Lähikuva samaisesta alabasterista. Syöpymisilmiön saattoi havaita kaikkialla palatsin alueella.


Seuraavana ohitettiin toinen minolaisen kulttuurin tunnus, härän sarvipari. Tämä lienee sijainnut palatsin katolla.


Melkoisesti tätäkin on jatkettu betonilla kun tarkemmin katsoo. Alkuperäistä lienee vain vasemman sarven keskiosa jos sekään.


Pihalla vastakkaisessa suunnassa oli muutama yli sadasta esiinkaivetusta jättiläisruukusta (pithoi).


Seuraavaksi edessä oli ns. pappiskuninkaan fresko, tunnettu myös liljojen prinssinä päähineensä vuoksi.






Vertailun vuoksi alkuperäinen Iraklionin arkeologisesta museosta.
Miettiä voi miten vähiin fragmentteihin ennallistus perustuu...


Keskipihan reunalla oleva valtaistuinsali oli niin pieni, että sinne mentiin kiltisti jonossa.


Näkymä valtaistuinsaliin, ensin vasemmalle...


...ja sitten oikealle. Tällä "Euroopan vanhimmalla valtaistuimellako" istui aikoinaan kuningas Minos?


Miten lieneekään. Ulos tultua oli aikaa ihmetellä Evansin restaurointeja. Aikoinaan puisiksi arvellut osat oli tehty betonista ja pinta uurtamalla "ootrattu" hieman puun näköisiksi.



Keskipihalta oli näkymä restauroituun osaa, joka tunnetaan "hyökkäävän härän freskosta". Myös punaiset pilarit olivat aikoinaan puuta, nyt betonia.


Fresko itse näkyy paremmin myöhemmin kierroksella otetussa kuvassa.


Knossos tuhoutui joskus v. 1450 eKr. tienoilla. Mikä sitten olikaan syynä, ainakin palojäljet länsisiiven varastotiloissa ovat selvät.


.

2 kommenttia:

Outi Salminen kirjoitti...

Olen käynyt tuolla Knossoksen palatsissa joitakin vuosia sitten ja oli mukava virkistää muistia. Silloin keskellä kesää paloi iho karrelle, mutta palatsi ja varsinkin arkeologinen museo olivat käymisen arvoisia. Kuitenkin "restauroinnin" jäljet tekivät paikasta jossain määrin surullisen, sillä betonia ja paksuja maaleja oli käytetty surutta eikä ollut arkailtu "keksiä" lisää löydetyn kuvan tai esineen jatkeeksi. Kuitenkin esimerkiksi ruukut ovat mahtavia, kuten myös arkeologisessa museossa oleva käärmejumalatar. Muistaakseni palatsin rakentamisen todettiin aloitetun joskus 1700 eaa paikkeilla?

Kari kirjoitti...

Knossos meni ilmeisesti sileäksi maanjäristyksessä 1700 eKr., mutta rakennettiin uudestaan ja tuhoutui toisen kerran ehkä n. 1450 eKr. Oletettavasti nuo palojäljet ovat tosiaan jälkimmäisestä tuhosta, joten korjasin kohdan.

Nykyinen Knossos on todellakin Arthur Evansin luomus. Sen synnystä on kirjojakin kirjoiteltu, ehkä pitäisi lukea yksi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...