perjantai 15. huhtikuuta 2011
Pää pölkyllä
Turun linnan isossa linnantuvassa aukeaa tasan kolmen viikon kuluttua näyttely Kuu paistaa, kuollut ajaa, jonka teemoina ovat kuolema tarinoissa, eriarvoinen kuolema ja poikkeava kuolema. Näyttelyssä voi tutustua voi myös siihen mitä kuolleet kertovat eli mitä kaikkea tutkijat voivat saada selville vainajista.
Poikkeava kuolema jakautuu kuolemaan sodassa ja kuolemaan rangaistuksena rikoksista. Kuvassa on esine jälkimmäisen aiheen piiristä: mestauskirves Satakunnan Museosta. Pyöveli oli välttämätön "kuoleman virkamies", mutta suhtautuminen häneen oli kuitenkin halveksivaa, kuten voimme lukea Hannele Klemettilän kirjasta Keskiajan pyövelit.
Ruotsissa laki vain tiukkeni uudella ajalla ja vuoden 1734 laissa kuolemantuomio määrättiin jo 68 eri rikoksesta. Tuomio voitiin panna täytäntöön mestaamalla, hirttämällä, teilaamalla, kivittämällä, polttamalla roviolla ja elävältä hautaamalla. Valistusaikana näkemykset lievenivät ja kun Venäjän vallan myötä avautui mahdollisuus karkottaa pahimmat pahantekijät Siperiaan, jäi kuolemanrangaistus pois käytöstä vaikka se laissa säilyikin. Viimeinen rauhan aikana teloitettu suomalainen oli pieksämäkeläinen renki Tahvo Putkonen, joka tuomittiin miestaposta 1825. Hänen kaulansa katkaistiin ja ruumis haudattiin kirkkomaan ulkopuolelle.
Kuva: Satakunnan museo/Johanna Jakomaa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Pyöveleistä kiinnostuneille suosittelen Veli-Pekka Toropaisen artikkelia Piilukirves ja hirsipuu - Turun pyövelit 1600-luvulla. Genos 75 (2004) s. 188-207, 219-220
Vaikuttaa mielenkiintoiselta tuo tuleva näyttely, pitääkin käydä katsomassa. Kiitos myös Kaisalle pyöveleitä käsittelevästä teoksesta, aihe on kauan kiinnostanut.
Tämähän oli mielenkiintoinen tieto, täytyy harkita josko menisi tuota näyttelyä katsomaan. Kun tässä nyt oli maininta viimeisestä rauhanaikaisesta kuolemantuomiosta Suomessa, niin oli pakko tarkistaa milloin kuolemanrangaistus lakkautettiin. Vuosi oli nähtävästi 1949, mitä tulee rauhan ajan teloituksiin, ja 1972 sodanaikaisten teloitusten kohdalla. Sotien aikanahan ihmisiä teloitettiin runsaasti vakoilun tai maanpetoksen vuoksi, suomalaisia ja venäläisiä, mutta mielenkiintoista on että viimeinen siviilirikoksien vuoksi teloitettu oli 1943 Toivo Koljonen, kuusi murhaa tehnyt mies. Rauhan aikana häntä ei olisi voinut teloittaa, mutta sota-aika mahdollisti teloituksen.
Hassua, miten tällainen yksittäinen kirjoitus pistää myyräämään itselle vierastakin aihetta :)
Lähetä kommentti