Cornish kertoo selkeästi Venäjän keisarillisen armeijan vaiheet sen viimeiseksi jääneessä sodassa Tannenbergin taistelusta aina armeijan hajoamiseen 1918 alussa. Mukana ovat myös Kaukasuksen rintama ja jopa Turkestanin kapina v. 1916, mikä ei englanninkielisessä yleisesityksessä ole mitenkään itsestään selvää. Suomi jää parin maininnan varaan, joista hämmentävin on "saksalaisjoukkojen maihinnousu 21. helmikuuta". Saksalaiset nousivat maihin vasta huhtikuussa, mutta ehkäpä Cornish on laskenut jääkäripataljoonan saksalaiseksi joukko-osastoksi, mitä se tavallaan olikin - päivämäärä olisi siinäkin tapauksessa väärin.
Liiteluvuissa on käsitelty lisäksi laivasto, ilmavoimat, kaasuase sekä päämajan raskaan tykistöreservin (TAON) vaiheet aina sihen asti kun se päätyi hylättynä ruostumaan jonnekin Ukrainaan.
Karttoja on vain muutama, mutta valokuvia sen sijaan yli sata, monet ainakin minulle ennestään tuntemattomia. Mukana on pari sodan julkisuuteen nostamaa rivimiestä, kuten kasakka Kozma Krioutchkov, jonka urotyöt sodan alussa tiemmä paranivat joka kertomisella, tai kersantti Timofei Kirpichnikov, joka johti Volhynian kaartinrykmentin kapinaan helmi/maaliskuun vallankumouksessa.
Suomalaisia palveli maailmansodan aikaisessa Venäjän armeijassa upseereina, kuuluisimpana C.G.E. Mannerheim, mutta kaikki autonomian aikana kenraalin tai amiraalin arvon keisarillisessa armeijassa saavuttaneet voi löytää Biografiakeskuksen tietokannasta. Asevelvollisina suomalaiset eivät mukaan joutuneet, olihan asevelvollisuus lakkautettu ensimmäisen sortokauden kutsuntalakkojen seurauksena. Sodan sytyttyä muutamia satoja suomalaisia värväytyi kuitenkin vapaaehtoisina, Tuomas Hoppu kirjoitti heistä 2006 kirjan, jonka arvostelu Agricolassa löytyy täältä.
Kiinnostavaa kyllä Cornish nostaa esiin imperiumin toisen vähemmistökansallisuuden, latvialaiset, joista muodostettiin 1915 omia kansallisia tarkka-ampujapataljoonia, tarkoituksena puolustaa Latviaa, josta noin puolet joutui tuona vuonna saksalaisten haltuun. Suomalaisjääkärit taistelivat hekin Latvian alueella, eivät tietääkseni kuitenkaan näitä pataljoonia vastaan. Latvialaiset olivat mukana vuodenvaihteen 1916/1917 "joulutaisteluissa", jotka sörsittiin venäläisen sodanjohdon taholta niin pahoin, että latvialaispataljoonat menettivät uskonsa koko touhuun. Melkoinen osa heistä menikin sitten bolsevikkien puolelle sisällissodassa, jonka legendoissa punaisilla latvialaisilla oli aivan oma lukunsa.
Itärintaman vaiheista ei nyt tämän enempää, tarkoitus on käsitellä niitä myöhemmin lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti