Linnake sijaitsee aalllonmurtajalla, tässä nähtynä maalta käsin.
Vilkaisu vasemmalle, merenpuoleiselle sivulle.
Pääpostin yläpuolella oli Venetsian tunnus, Pyhän Markuksen leijona, kuvaushetkellä entisöinnin alaisena.
Leijonan oikealla puolen oli seinään uponneita tykinkuulia muistona piirityksestä, aitojako vai ei, en osaa sanoa.
Sitten sisään, pääsylippu maksoi vain 2 € aikuiselta. Sisätilat olivat varsin autiot...
...mutta ammuksia oli vielä jemmassa pahan päivän varalle, vieläpä useaa eri kaliiperia. Paha vain että tykkejä ei näkynyt missään.
Joten ylös valleille, joiden sisäpiha näytti kattoikkunoineen melko hauskalta.
Hiekkakivestä saattoi bongata fossiileja.
Tähystystorni uloimmassa kulmassa.
Näkymä aallonmurtajalle, joka jatkui hyvän matkaa eteenpäin sataman suojaksi.
Näkymä matkustajasatamaan päin. Kristina Katarina jää punavalkoisen kreikkalaislaivan taakse.
Tällä puolen on restaurointitöitä muureihin luvassa.
Hieman paremmassa kunnossa olevaa muurin osaa. Keskellä pilkottava valkoinen kalkkikivenpala kuuluu linnakkeen toiseen Markuksen leijonaan.
Kurkistus muurinsakaroiden välistä rannalle päin.
Näkymä pienvenesatamaan, taustalla venetsilaisten rakennuttamat arsenaalit eli kaleeritelakat.
Ja sitten ulos, jossa odotti pahasti ruostunut ankkuri.
Viimeinen silmäys linnakkeeseen, kuvassa näkyy myös aiemmin mainitsemani toinen leijona.
Hauskaa kyllä, ostimme paluulentoa odotellessa Iraklionin lentokentän myymälästä palapelin, jonka aiheena oli lähes sama näkymä!
Lopuksi pari kuvaa noista rannan arsenaaleista.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti