Kuluvalla vuosikymmenellä on edessä ensimmäisen maailmansodan ja kaiken siitä kehkeytyneen, mukaan lukien Venäjän vallankumouksen ja Suomen itsenäistymisen, 100-vuotissykli. On siis paikallaan alkaa vähin erin lähestyä tuota aikakautta jäljelle jääneen materiaalisen todistusaineiston kautta. Ensimmäisenä esine, rosoisessa konkretiassaan todellinen konfliktien ja väkivallan symboli, on kranaatinsirpale Messukylän kirkon viereiseltä kentältä maaliskuun 1918 Tampereen taistelujen ajalta.
Sirpale kuului aikoinaan ns. vapaussodan muistojen kokoelmaan, joka Knut Draken kirjoittaman museon historiikin mukaan avattiin yleisölle Turun linnassa v. 1920. En löytänyt tästä erikoiskokoelmasta mainintaakaan v. 1922 ruotsinkielisestä tai v. 1929 suomenkielisestä opaskirjasesta. Kokoelman esineet kirjattiin ylös erilliseen listaan ja ne numeroitiin juoksevasti alkaen ykkösestä, ts. niitä ei luetteloitu museon v. 1897 alkaneeseen pääsarjaan. Myöhemmin ne ovat hajaantuneet eri puolille kokoelmia ja inventointien aikana niitä on luetteloitu eri päänumeroille. Itsekin olen "löytänyt" useita niistä kokoelmaurani aikana.
Heti sisällissodan jälkeen vallalla oli luonnollisesti voittaneen osapuolen näkökulma. Kokoelma koostui pääasiassa valkoisten käyttämistä asepuvuista ja varusteista. Myös eräänlainen reliikkiluonne korostui vahvasti mm. siinä, että mukana oli runsaasti taistelukentältä muistoksi poimittuja kranaatinsirpaleita - kuten tämä, listan esine no 35.
Tarkoitus on nostaa tulevina vuosina esiin niin tähän erikoiskokoelmaan kuuluvia kuin muitakin vuoden 1918 sotaan liittyviä esineitä.
Kranaatinsirpale tulee esille 6.5. aukeavaan Turun linnan ison linnatuvan Kuu paistaa, kuollut ajaa -näyttelyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti