Jos metsään haluat mennä nyt...

Teutoburgin metsän taistelu v. 9 jKr. oli Rooman imperiumin laajenemisen käännekohta. Rooman palveluksessa olleiden tukijoukkojen (auxilia) komentaja Arminius petti komentajansa Varuksen ja tuhosi germaaneineen tämän kolme legioonaa (XVII, XVIII ja XIX). Arminius oli ylhäisen syntyperänsä vuoksi otettu lapsena panttivangiksi ja kasvatettu Roomassa. Upseerina hän tiesi hyvin miten voittamattomia roomalaiset olivat taistellessaan suljettuina ja kurinalaisina muodostelmina. Ainoa keino lyödä heidät oli väijytys metsämaastossa, mikä sitten onnistuikin, otaksuttavasti Kalkriesen seudulla.

Ospreyn tämän vuoden julkaisuista ensimmäisten joukossa oli Michael McNallyn kirjoittama ja Peter Dennisin kuvittama Campaign-sarjan Teutoburg Forest AD 9. Kannessa on Dennisin näkemys kenturio Marcus Caeliuksen viimeisestä taistelusta Germanian metsissä.

Kiinnitin huomioni siihen, että edesmennyt Angus McBride toteutti aikoinaan saman tilanteen Ospreyn Warrior-sarjan Roman Legionary 58 BC - AD 69 kanteen.

McBriden tulkinta perustui ainoaan kuvalliseen lähteeseen, joka meillä Caeliuksesta on, hänen hautakiveensä, tässä Wikimedia Commonsista poimittuna.

Mutta siinä missä Angus piirsi kenturion kunniamerkkeineen (phalerae) kaikkineen, on ne uudemmasta ennallistuksesta jätetty pois. Syyksi kerrotaan, että "toisin kuin Caesarin ajan kenturiot, jotka kantoivat kunniamerkkejään koko ajan, on upseerilla tässä vain yksinkertainen rengashaarniska kuten miehilläänkin". Tämmöistäpä en ollut ennen tiennytkään, olisi vain ollut hauska tietää perustelut!

Marcus Caelius palveli XVIII legioonassa, jonka numero merkittiin myös XIIX. Hieman tuota pähkäilin, mutta ilmeisesti se pitää lukea seuraavasti: X (=10) + IIX ("2 vaille 10" eli 8) = 18.

McNally kuvaa tapahtumien kulun varsin vakuuttavasti, mutta hänen narraationsa on yhtä lailla spekulatiivinen ennallistus kuin Ospreyn piirtäjien tulkinnat. Katsoin kirjan luettuani samaan syssyyn Yle Teemalta digiboxatun saksalaisdokkarin (tai oikeastaan sen varsinaista taistelua kuvaavan kakkososan), ja jo siinäkin yksityiskohdat poikkesivat monilta osin.

1800-luvun saksalaiselle nationalismille die Varusschlacht oli jo käsite sinänsä ja Arminiuksen muistoksi valmistui 1875 massiivinen Hermannsdenkmal, ajankohdan huomioon ottaen tosin enemmän juhlistamaan voittoa ranskalaisista kuin roomalaisista.

Arkeologiset kaivaukset jatkuvat ja löytöjä on esillä taistelulle omistetussa museossa.

Mikä taistelun merkitys lopulta oli? Rooman imperiumi joutui vetäytymään Elbeltä takaisin Reinille ja laajeneminen pohjoiseen loppui siihen, lukuunottamatta Britannian valloitusta muutamaa vuosikymmentä myöhemmin. Vaikka tuskinpa roomalaiset olisivat tänne Auran rannoille asti kuitenkaan tulleet. Tunnetun sutkauksen mukaan kreikkalainen kulttuuri ei levinnyt pohjoisemmas kuin missä oliivi kasvaa, eikä roomalainen pohjoisemmas kuin viini. :-)