Toisella puolen olivat Trocadéron suihkulähteet. Massiivisimmat vesitykit taisivat olla talvilevolla, mutta suihkuttavaa riitti muutenkin.
Trocaderoa hallitsee vuoden 1937 maailmannäyttelyyn valmistunut, aikakauttaan hyvin edustava klassistinen Palais de Chaillot.
Tyyli oli myös Adolf Hitlerin mieleen, ehkä hän siksi poseerasi kuuluisassa kuvassa juuri Chaillotin terassilla Eiffel-torni taustanaan kuin kunnon turisti konsanaan. Tässä sen sijaan poseeraa aitopariisilainen pulu.
Ja komea näkymähän sinne tornille päin on.
Chaillotin takaisella aukiolla ratsasti puolestaan marsalkka Foch.
Talsittuamme Avenue Kléberin päästä päähän olimme vihdoin Charles de Gaullen aukiolla, joka tunnetaan myös nimellä Étoile ("Tähti"). Aukiolta alkaa kerrassaan 12 puistokatua ja sen keskellä on Riemukaari - Arc de Triomphe.
Napoleon tilasi kaaren voittojensa ikuistamiseksi vuonna 1806, mutta rakennelman valmistuessa 1830-luvulla tilaaja oli jo syösty vallasta ja kuollut. Kun Napoleonin ruumis tuotiin 1840 St Helenalta Ranskaan, kulki ruumissaatto kaaren alta. Eräänlainen triumfikulkue kai sekin.
Koristeluna ovat ensinnäkin reliefit,
Vuoden 1791 sotaanlähtö eli "Marseljeesi"
Vuoden 1810 triumfi
Vuoden 1814 vastarinta
ja Vuoden 1815 rauha
Sisäpintoihin on kirjattu koko joukko taisteluita...
...ja ranskalaisia sotapäälliköitä.
Myös lattiassa on muistolaattoja, mm. Alsacen ja Lorrainen palauttamisen muistoksi.
Ja tietenkin löytyy Napoleonin kotka, Rooman legioonien kotkista innnoituksensa saanut.
Vaikuttavin on kuitenkin Tuntemattoman sotilaan hauta ja sen ikuinen tuli.
Ranska menetti ensimmäisessä maailmansodassa kaatuneina lähes 1,4 miljoona sotilasta.
Kaareen pääsee sisälle, hissiä ei ole, joten ylös noustaan kierreportaita.
Yläosassa on pieni näyttely riemukaaren historiasta. Tiivis lyhennelmä on seinällä selkein kirjaimin.
Riemukaaren pinnoilla oleviin taideteoksiin voi tutustua interaktiivisilla härpäkkeillä, joilla voi zoomata pieniinkin yksityiskohtiin. Ainakin mukana olleeseen 9-vuotiaaseen tekniikka vetosi.
Näköistaidetta riitti sisälle asti, tässä ensimmäisen maailmansodan aikainen ranskalaismosuri, poilu.
Ja olipa myös versio "Marseljeesin" keskushahmon päästä.
Ylhäältä avautui hienot näköalat vaikkei Eiffel-tornin korkeuksiin yllettykään.
Matka jatkui pitkin Champs-Élyséetä ja taakse jäi tuo merkillinen monumentti, yhtä aikaa ihmishengistä piittaamattomalle sotapäällikölle ja nimettömälle sodan uhrille omistettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti