The Fortress of Rhodes 1309-1522

Eipä tämä Ospreyn Fortress-sarjan julkaisu muuten olisi ollut bloggauksen väärti, vaan kun siinä tuli esille aiempi ihmettelyni miltä ne guelfien muurinsakarat oikein näyttivät. Rhodoksen kaupungin johanniittalinnoituksessa on nimittäin myös ghibelliinien pääskysenpyrstösakarat, oikein tuplana ja triplanakin, mikä tekee sakaroista jo suorastaan sahalaitaisen näköisiä. Konstantin Nossovin mukaan kyseessä oli kuitenkin hieman uljakkaampi lintu, nimittäin Saksan keisarin vaakunakotka, jonka siivistä kuviossa kuulemma on kyse. Ja guelfien sakarat sitten? No ne olivat ihan tavallisia tasaisia! Taannoin näimme Firenzessä guelfipuolueeen päämajan, joka kuitenkin oli niin mitäänsanomaton ettei edes kameralle tarttunut. Wikipedian kuvista käy tosin ilmi että tasaisiahan nuo sakarat ovat.

Nossovin kirja on muutoin vallan ok ja Brian Delfin kuvitus selkeää ja havainnollista. Suosittelen mukaan seuraavalle rantalomalle mainitulle saarelle. Ja ihan pakko on tähän kuunnella Kai Hyttisen Dirlanda vuodelta 1972.

The Varangian Guard 988-1453

Varjageiksi kutsuttiin idäntien viikinkejä, ja varjagikaarti oli Bysantin keisarin kuuluisa henkivartiokaarti, joka värvättiin Konstantinopoliin saapuneista skandinaaveista ja vuoden 1066 jälkeen yhä enemmän myös anglosakseista, jotka normannivalloituksen jäkeen olivat joutuneet jättämään kotimaansa Englannin. Sotureiden suoranaisena tavaramerkkinä oli pohjoista perua oleva pitkävartinen sotakirves, sama oli myös aiemmin käsiteltyjen galloglassien ase.

Ospreyn Men-at-Arms -sarja käsittää pleitteineen kaikkineen 48 sivua, joten Raffaele D'Amaton kuvaus kaartin vaiheista jää varsin kursoriseksi. Aseille ja muille varusteille omistetaan puolet opuksesta. Kaartin vaiheet ovat ilmeisesti suurimmalta osin peräisin Sigfús Blöndalin kirjasta The Varangians of Byzantium, materiaalisen puolen osalta painotus on varsinkin Bulgarian alueen kaivauslöydöissä.

D'Amaton tavoin myös piirtäjä Giuseppe Rava on Italiasta, Ospreylle hän on tehnyt vasta muutaman työn. Rava on ihan kelvollinen piirtäjä, mutta keskiajan kuvaajana hänen kovana kohtalonaan on tulla verratuksi 2007 kuolleeseen Angus McBrideen. McBriden kuvissa oli aivan omanlaisensa atmosfääri ja itselleni hän on ylivoimaisesti paras Ospreyn piirtäjistä.

MAAn kuvaformaattia ei ole uudistettu joten kuvitus on edelleen mustavalkoista lukuun ottamatta keskiosan kahdeksaa värisivua. Kun lähteet ovat vähissä, on samalle soturille usein koottu kypärä sieltä, miekka täältä ja kilpi tuolta. Näin siis säilyneiden artefaktien osalta. Tekstiilien osalta voi lähteenä olla vaikkapa emalirasian kanteen kuvatun hahmon tunika. Ihmettelen vain eikö cloisonnétekniikka jo sinänsä rajoita sitä miten jotain esinettä tai materiaalia on mahdollista kuvata? Ja toiseen suuntaan: Rava on käyttänyt sivulla 41 olevaa emalityötä mallina ennallistuksen B2 kilpeen ihan yks-yhteen - ja tulos: akolouthoksen (varjagikaartin komentajan) kilpi näyttäää ihan emalityöltä!

Mutta vastuuhan näissä ennallistuksissa on yksistään katsojalla. Kun näitä joskus lapsena katseli kirjoissa niin niissä vielä siihen aikaan luki että "taiteilijan näkemys" (siitä ja siitä historian tapahtumasta). Ehkäpä ilmaisu olisi vieläkin paikallaan.

Ei runtata tämän enempää, sillä lisää ei vähään aikaan ole tulossa. Ospreyn tuleva tuotanto on Amazonissa näkyvillä 9 kuukautta eteenpäin eikä tuossa horisontissa ole AINUTTAKAAN keskiaikaa käsittelevää julkaisua.

EDIT: Poikkeus vahvistaa säännön. Syksyllä ilmestyy uudessa Weapon-sarjassa Medieval Handgonnes.

Keramiikkaa ja juoksuhautoja

Hesarin tiedesivuilla oli tänään juttu arkeologian avuksi kehitetystä, keraamiseen materiaaliin soveltuvasta rehydroksylaatioajoituksesta. Artikkeli on verkkolehden maksullisessa osiossa, mutta joku oli jo ehtinyt tehdä siitä artikkelin wikipediaan! Kiinnostava menetelmä ja minulle aivan uusi, liekö Suomessa vielä miten tunnettu?

Menetelmällä voi ajoittaa vuosituhansien takaisia esineitä, muta tänään alkoi Yle Teemalla sarja, jossa kaivettiin esiin huomattavasti uudempaa historiaa. 13-osainen Tuntemattomat sotilaat kertoo ensimmäisen maailmansodan kaatuneista ja heidän jäännöstensä esiinkaivamisesta. Mukaan oli litetty myös kolme englantilaista historianelävöittäjää, jotka saksalaisen 213. reservirykmentin tamineissa matkasivat rykmentin kotikonnuilta Kielin kanavan varrelta Belgian Ypresiin, jossa monet alkuperäisen joukko-osaston sotilaista olivat kohdanneet matkansa pään syksyllä 1914.

Kolmikon touhu meni alussa melkein farssin puolelle kun englantilaisummikot yrittivät äkseerätessään komentaa itseään saksankielisillä komennoilla. Vakaviksi menivät historianharrastajien ilmeet kun heille Belgiassa kävi ilmi että mainittu osasto oli osallistunut siviilien summittaiseen ampumiseen luullessaan joutuneensa näiden ammuskelun kohteeksi. Ypresissä he sitten rakensivat pätkän ampumahautaa paikalle, johon ensimmäiset "trenchit" asemasodan alettua vuoden 1914 lopulla kaivettiin.

Sarja tulee YLE Teemalta tiistaisin klo 21.