mutta itse asiassa se olikin tämä viereinen, jota kohti pitkin polkua taivalsimme.
Laitumia rajaamaan oli polulle pystytetty rappusia joista tämä toi mieleen laivahautauksen tai valaan luurangon, kumpi nyt kontekstiin paremmin sopiikaan.
Jo alarinteillä tuli vastaan näitä "toteemipaaluja", jokin taideprojekti kait, innoituksena muinaisskandinaavinen taide.
Vastaan tuli myös joukko kaatuneita puita. Viimetalvinen myrsky oli aiheuttanut Ahvenanmaalla valtaisat myrskytuhot, joita näki joka puolella. Suuremmilta ja pienemmiltä teiltä ne oli jo ehditty raivata, muttei näiltä muinaismuistopoluilta sentään.
Ylempää löytyi veistospenkki itsensä kuvauttamista varten, näitähän on jo monissa kaupungeissa ympäri maailman, ja mikä jottei linnavuoren rinteelläkin.
Nyt oltiinkin jo esilinnan porteilla, se ja esilinnan muuri näkyy tässä kuvassa.
Päälinnan portille oli rakennettu puinen portti havainnollistamaan menneisyyttä, ja viereen kyltti kertomaan siitä enemmän.
Aikamoinen kapuaminen oli vielä edessä...
mutta huipulla odotti lisää toteemipaaluja, ja hulppeat näköalat.
Vielä oli aikaa ihmetellä ylhäällä kaartelevan merikotkan lisäksi linnavuoren järeitä kivivalleja...
ja ratsastaja joka toi mieleen Lewisin shakkinappuloiden hahmot.
Viimeinen hahmo osoittikin jo tietä pois ja seuraavaan kohteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti