Geologi ja arkeologian tohtorikoulutettava Jussi Kinnunen luennoi eilen Turun pääkirjastossa THY:n sarjassa aiheesta Kulkiko koggi Koroisiin? - Aurajoen keskiaikainen topografia luonnontieteellisen tutkimuksen valossa. Olin totta puhuen kuullut jutun pointin luennoitsijalta edellisviikonloppuisella SMTT:n ja SKAS:n Ahvenanmaan retkellä, mutta oli kiinnostavaa nyt nähdä kuvina hänen laatimasa mallinnos siitä mitä Koroisten rannassa keskiajalla tapahtui.
Vauhtia otettiin Aurajoen laakson maantieteestä ja sen sen geologisista muodostumista, ja maallikkokin ymmärsi että harjun päällä oleva savikerros ja virtaava vesi ovat vaarallinen yhdistelmä. Vesi syövyttää nopeammin irtonaisempaa harjuainesta kunnes päällä oleva savikakku lähtee liikkeelle peräkkäisinä lohkoina. 1800-luvun alusta oli useitakin esimerkkejä, jopa Topeliuksen kirjoituksiin päässeitä, ja turkulaisille tutuimpana Richterin talon kohtalo 1830.
Suurin riski on joen kaarteessa, ja sellaisessahan Koroinen sijaitsee kuten kartalta voitte havaita. Kinnusen mallinnuksen mukaan Koroisten niemen eteläranta sijaitsi ennen maanvyörymää hyvinkin 30 metriä nykyistä kauempana. Rakennuskanta saattoi painollaan toimia eräänlaisena kiilana aiheuttamassa kataklysmiä, sortumaa joka tapahduttuaan tukki joen niin että siihen saattoi muodostua jopa koski muutaman vuosikymmenen ajaksi ennen kuin joki huuhtoi saven pois. Vastaavien romahdusten jälkiä voi havaita molemmin puolin Koroista, ja viimeisin tapahtui niinkin äskettäin kuin 2000-luvun alussa Koroista vastapäätä Ylioppilaskylän rannassa.
Mutta milloin Koroisten sortuma tapahtui, ei ole varmaa, kirjallisia lähteitä siitä ei ole. Mikäli jo 1200-luvun lopulla, saattoi se olla syynä piispanistuimen siirtoon Unikankareelle, sillä jos siirron syynä oli koggien perille pääsyn estyminen, ei se johtunut maan kohoamisesta vaan romahduksen aiheuttamasta madaltumisesta. Mikäli romahdus tapahtui vasta 1300/1400-lukujen vaihteessa, lopetti se viimeisetkin kirkolliset aktiviteetit alueella. Mielenkiintoinen uusi tutkimussuunta joka tapauksessa, ja keskustelu aiheesta tulee varmasti jatkumaan.
Kuvassa konservaattori Reino Mattilan 1980-luvulla rakentama hansakoggin pienoismalli, Turun museokeskuksen kokoelmat, Finna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti