Jo alkuun voi sanoa, ettei järisyttävää skuuppia ole luvassa, pikemminkin teos kokoaa ja täydentää tähän asti tiedettyä. Tosin todetaan että vuonna 1229 vasta päätettiin siirtää piispanistuin niemelle, ja sen toteutuminen vei ehkä vuosia - mikä tuskin horjuttaa Turun päätöstä viettää 800-vuotisjuhliaan 2029. Ehkä merkittävin uusi tieto ainakin itselleni oli että ennallistuksissa puukirkon kuoriksi piirrettu kivinen osa olikin ilmeisesti keskenjäänyt kivikirkkoprojekti 1400-luvun alusta. Piispojen kauden puukirkko paloi ehkä novgorodilaisten toimesta 1318, seuraavan polttivat vitaliaanit* 1300-luvun lopussa. Hanke kivikirkon rakentamiseksi sopisi yhteen samanaikaisen muun Suomen kivikirkkobuumin kanssa, mutta osan niemestä sorruttua tuolloin Aurajokeen, raukesi tämä hanke.
Avoimeksi jäi edelleen, majailiko Suomeen 1249 tullut dominikaanikonventti Koroisten niemellä, joka olisi ollut sen luontevin paikka - todisteita ei löytynyt. Aiempaa varmempaa ajoitusta ei tullut myöskään piispan ja tuomiokapitulin siirtymiseen syntymässä olevaan Turkuun. Vuosi 1300 on edelleen validi arvio. Piispan tilana kirkkoineen Koroinen palveli vielä 1400-luvun alkuun saakka.
Jos Suomen keskiajan historia ei muuksi muuttunutkaan, palvelee kirja lukijaansa perinpohjaisena katsauksena keskiajan ja varsinkin 1200-luvun materiaaliseen kulttuuriin sellaisena kuin arkeologia sen tavoittaa. Itselleni tuli kokonaan uusia termejä, kuten sinteli, jolla tarkoitetaan hansakoggien kylkilautoja yhdistäneitä rautahakasia. Niitä oli löytynyt hautausten yhteydessä, eli ilmeisesti Koroisten vainajia oli haudattu laivojen lautojen päälle asetettuina! Piispallinen lifestyle edellytti ulkomaankauppaa, sillä juoma ja ruoka vaikuttaa nautitun pääasiassa tuontikeramiikasta. Merkittäviä olivat myös rahalöydöt, joiden vanhempaa tutkimusta on blogissakin tullut referoitua.
Selville käyvät mm. keskiaikaisten lukkojen ja hevosenkenkien mallit, ja ensimmäisen kerran ymmärsin, millä tavoin kankaisiin kiinnitettyjä ovat olleet ne lyijyiset plombi, joista arkeologi- ja konservaattorikollegat aina puhuvat. Ylellisyysesineistä kiintoisa oli mahdollinen haukkametsästäjän pilli, vaikka varovaiseen tapaan sitä ei sellaiseksi vielä arvattukaan julistaa.
Hämmentävää on se, miten moni Koroisista kaivetuista esineistä on teillä tietymättömillä. En ensinkään epäile ettei projektin yhteydessä niitä olisi tarmokkaasti etsitty. Museovarastot jotensakin tuntevana uskoisin että jossain alahyllyjen perukoilla ne piileskelevät, mitäänhän on museoissa tunnetusti mahdoton heittää pois.
* tai sitten ei, ks. kommentit alla
2 kommenttia:
Kommentoin vitaliaaneja sen verran, että kirja kyllä yksiselitteisesti osoittaa, ettei merirosvojutuissa ole mitään perää (tällaisesta ei ole mitään lähdettä, ja vitaliaanit olivat käytännössä Turun tai ainakin Turun linnanherra Knut Bosson Gripin liittolaisia). Kirjassa esitetään uskottava tulkinta, että Koroisten kausi olisi päättynyt niemen kärjen sortumiseen Aurajokeen ja rannan rakennusten kallistumiseen ja ehkä romahtamiseen vuoden 1400 tienoilla. Nämä olisivat osoittaneet, ettei paikka ole kovin sopiva kivikirkolle. Maansortuma ei ole yhtä raflaava selitys kuin merirosvot, mutta uskottavampi. :)
No niin, tällaista se on kun lukee tylsät rakennushistoriakohdat kursorisesti ja kirjoittaa niistä postausta klo 23 jälkeen yöllä. Ilmeisesti syytin puukirkko II:n palosta siihen täysin viattomia vitaliaaneja. Rannansortuma on toki postauksessani mainittu.
Lähetä kommentti