Paljon kohua jo etukäteen herättäneeen metallinetsijäporukasta kertovan Menneisyyden metsästäjien neljäs jakso tuli Yle 1:stä tällä viikolla, mutta kaikki jaksot ovat olleet alusta lähtien katsottavissa Yle Areenassa. Itse sain ne jo kahlattua läpi, ja tässä vaikutelmia lyhyesti. Ensinnäkin ensimmäinen jakso antoi metallinetsinnästä turhankin ruusuisen kuvan: siinähän tehtiin koko tuotantokauden huikein löytö, kun Laukon kartanon mailta löydettiin ns. Laukon kotka - permiläinen muinaiskoru kaukaa Venäjältä, löytöpaikkana kaiken huipuksi Pohdon saari, jonne legenda sijoittaa kaksintaistelun Novgorodista tulleen samannimisen taistelijan ja paikallisen Matti Kurjen välillä. Eipä ihme, että koru on jo uustuotannossa ja myynnissä matkailukohteeksi vastikään avautuneessa kartanossa.
Aivan tällaisin löytöihin ei joka jaksossa sentään ylletä. Metallinetsin ei aina tavoita palastakaan kaivattua rautakautta, aarteista ja muinaislinnoista puhumattakaan, ja usein löytyy pelkkää roskaa. Arvolöydöt ovat valtaosin joko solkia tai kolikoita, jotka on kiitettävästi kontekstoitu, mm. piirtämällä ennallistukset siitä miten kulloinenkin solki on kantajansa pukuun liittynyt. Tässä lienee osansa ollut jaksojen lopussa mainitut (ja joskus itse sarjassakin esiintyvät) asiantuntijat, joiden joukossa oli useampikin fb-arkeologituttavani.
Metallinetsintäharrastus on puhuttanut museosceneä viime vuosina paljonkin, hyvässä ja pahassa. Itse en varsinaisesti ole asian kanssa joutunut tekemisiin, arkeologi kun en toimeltani ole, mutta muutaman kerran olen ollut mukana arvuuttelemassa kaikenlaisia museolle tuotuja savenharmaita metallinkappaleita - aarteita niistä ei ole löytynyt. Nähtäväksi jää siivittääkö sarja metallinetsintälaitteiden myyntiä keväällä, ja saako niitä syksyllä runsain mitain käytettynä, kun mitään pullonkorkkeja kummempaa ei olekaan löytynyt.
Mutta itse sarjaan palatakseni on sanottava että sehän on mitä hauskinta viihdettä. Ilmeisen hyvin toisensa tunteva miessakki "huispaa" pitkin syksyisiä sänkipeltoja, välillä metsiköissäkin kompuroiden. Touhutaan rööki suussa, kiroillaan, hölötetään ja vittuillaan toisilleen niin kuin vain hyvässä kaveriporukassa vain voi. Eipä sitä kuivakkailla arkeologian luennoilla tullut aikoinaan edes ajatelleeksi miten merovinkiaikainen rapusolki tai islamilainen dirhemi voi herkistää isommankin miehen kun sen omin käsin pellosta kaivaa.
Kuva: Yle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti