Fossa 4/2016

Laura Nissinin artikkeli käsittelee hänen väitöskirjaansa roomalaisesta unesta. Pointtina on että domusten isäntäväki arvosti rauhaa ja nukkumisjärjstelyjen yksityisyyttä, ja suosi erillisiä makuuhuoneita (cubiculum). Yöuni ei myöskään jakautunut esiteollisessa Euroopassa tunnettuun kahteen uneen joiden välissä oli hereilläoloaika, vaan roomalaiset nukkuivat yänsä yhteen menoon ja pitivät päivällä siestaa.  Tuohon kahteen uneen liittyen, se mainittiin myös tannoisessa 1700-lukuseminaarissa, jonka innoittamana hankin Nissinin artikkelissakin mainitun Roger Ekirchin kirjan At Day's Close.

Loput kaksi artikkelia ovat Eeva-Maria Viitasen kirjoittamia, ensimmäisenä ollaan kulttuurituristina Barcelonassa ja Marseillessa, jäkimmäisessä osallistujana TRAC:ssa ja RAC:ssa. Pysäyttävin maininta oli se, että "kana on alunperin viidakon lintu, joka levisi Eurooppaan vasta roomalaisajalla". Mitä ihmettä? Ovatko Asterixin kylän aamulla herättävä kukko ja maata kuopivat kanat siis anakronismi? Toisaalta Britanniasta on kanan luita rautakautisista konteksteista, mutta käyttö ravintona on ollut vähäistä roomalaisten saapumiseen saakka.

Suomen klassillisen arkeologian seuran (SKLAS) jäsenlehden Fossan kaikkia vanhoja jäljellä olevia numeroita oli taannoin saatavilla, joten hamstrasinpa minäkin niitä nipun itselleni. Seuran fb-sivuilla kysellään onko seuralle enää tarvetta huvenneen jäsenmäärän vuoksi. Toivottavasti, ovathan nämä Fossat hauskoja matkoja Välimeren maihin ja niiden historiaan.