Mutta ei tehtaan vaiheista enempää. Niitä, ja sen tuotteita on käsitelty aiemmin jo Turun maakuntamuseon julkaisussa Sisua, siloa ja sinappia - merkkituotteita Turusta. Koskimiehen kirja keskittyy Huhtamäen tuotepakkauksiin ja niiden suunnittelusta vastanneeseen osastoon, alkujaan nimeltään taidetoimisto, myöhemmin pakkaussuunnittelutoimisto.Yksi tunnetuimpia yritykselle tilaustöitä tehneitä taiteilijoita oli laivakuvistaan tuttu Björn Landström. Hänen käsialaansa on mm. musta Figarol-kissa, joka pääsi suurikokoisena talojen seinille asti.
Huhtamäellä alettiin mainontaan ja tuotteiden ulkonäkään kiinnittää huomiota jo varhain, sen voi sanoa olleen alansa edelläkävijä. Painopiste muuttui ajan oloon. Kun vielä ennen toista maailmansotaa oli ensin tuote, jolle sitten suunniteltiin mainonta, alettiin sodan jälkeen tarkemmin tutkia millaisia tuotteita yleisö halusi ja suunnitella ensin mainonta, sitten vasta tuote. Makeisten hinnat ovat alentuneet jokaisen kukkarolle sopiviksi, mutta välttämättömyyshyödykehän ne eivät ole, vaan pakkauksen on maaniteltava ostaja tarttumaan siihen.
Kokonaan kehitys ei katkennut sota-aikanakaan, vaikka sota heti sytyttyään katkaisi kaakaopapujen tuonnin (ja siten suklaan tuotannon), ja 1943 loppui sokerikin Kansanhuoltoministeriön kieltäessä sen toimittamisen makeistehtaille. Kuivatuista porkkanoista valmistettiin sakariinilla makeutettuja Namimuruja, joiden pakkauksissa luki toiveikkaasti "karamelleja odotellessa". Puolustusvoimien tarpeisiin alettiin valmistaa "ravinto- ja nautintoaineita" eli RaNa-tuotteita. Näistä korviketuotteista kehittyi sodan jälkeen puolivalmisteita (esim. paahto- ja pähkinävanukasjauheet), joiden pakkauksiin oli mahdutettava niiden käyttöohjeet.
Kirjassa on runsas kuvitus Hellaksen ja Ipnoksen tuotteista 1920-luvulta 1950-luvulle. Materiaali on vuodesta 2006 kuulunut nykyisen Turun museokeskuksen kokoelmiin. Vain pieni osa siitä on digitoitu, mutta se mikä on, löytyy Finnasta täältä. Ehkäpä tämä laaja mainosgrafiikan aineisto luontuisi myös taidehistoriallisen tarkastelun kohteeksi?
Kirjan ovat toimittaneet Sanna Kupila ja Johanna Viitaharju, ja taittanut graafikko Ulla Kujansuu. Se on samalla museon vuosikirja Aboa (80) 2016.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti