Valitettavasti hoksasin ruveta tekemään muistiinpanoja Varsinais-Suomen arkeologisten kenttätöiden esittelystä Turun Vanhalla raatihuoneella vasta viimeisen kolmanneksen aikana, ja silloinkin iPadin korrehtuuriohjelma (ei, en tiedä miten sen saa pois päältä, mutta jos joku tietää, kertokoon) teki siitä ihan helvettiä, eikä Blogger tuntunut muutenkaan matsaavan kauhea hyvin yhteen Applen tuotteen kanssa. Mutta tässä joka tapauksessa kaikki mitä muistan.
Kristiinankatu 1:n piha oli tuhoutunut suurimmalta osin 1900-luvun alun rakentamisessa, mutta olipa kuitenkin löytynyt 3 m leveä ja 2 metriä syvä kaivanto, ehkä jonkinlainen kuivausoja Herrainkulman kostean maaperän kuivattamiseksi, ja oliko siinä ollut puurakennelma kerrassaan silta-arkku? Tutkimusryhmä oli jo luullut löytäneensä 1600-luvun digitoidusta kartasta löytöä vastaavan Aurajoen sivujoen, mutta kyseessä olikin skanneriin joutunut digitoijan hius!
Mätäjärven korttelin halki Akatemian talolta Kerttulinmäelle on tehty 300-metrinen kaukolämpö- tai viemärikaivaus (en muista mikä), kaivettu vain tarvittavalta syvyydeltä, ei "pohjaan asti". Arvoituksellisin löytö vanhan kadunvaren puinen vaaksan korkuinen kannellinen puulaatikko, pituus 2 metriä, leveys tuntematon koska jatkui kaivamattoman osan alle. Mysteeri siinä että sisälsi hiekkaa. Käyttötarkoitus kirvoitti yleisömielipiteitä sammutushiekasta hiekoitushiekkaan. Loota oli muistaakseni Turun palon ajoilta.
Katedraalikoulun kaivauksissa löytyneen keskiaikaisen latriinin eläin- ja kasvijäänteistä on hatarimmat muistikuvat, koska luentonukahdus meinasi iskeä juuri silloin (syynä ei aihe vaan yksinkertaisesti ihmisen fysiologia). Latriinin sisä- ja ulkopuolelta löytyi erilainen ötökkäkanta, joskin yhteisiäkin lajeja oli. Keskiajan turkulaisten ulosteista löyty runsaasti marjojen siemeniä, samoin viikunan, mutta vain vähän porkkanan. Toki eri lajien siemenet säilyvät eri tavoin, mutta porkkanaa tosiaankin alettin viljellä vasta 1600-luvulla, sitä vanhemmat olivat luonnonkasveja. Viljalajeista hirssi päihitti määrissä kaikki muut vaikka oli tyontiviljaa. Toki talouskin oli varakas kun sillä oli oma latriini, ja sijaitsi aivan Suurtorin reunalla.
Salon Veitakkalassa oli kaivettu esiin savikiekkoja, jotka eivät olleet äänilevyjä eivätkä myöskään kangaspuiden painoja kuten moni olisi luullut, vaan palkeitten suussa oleva kappale suojaamassa kuumuudelta. Rautakautinen pajanpaikka siis.
Ravattuan Ristimäen haudoista tutkittu ehkä 10 %. Vainajista ei luita juurikaan jäljellä, pari hiustukkoa sentään, blondi ja punapää. Ajoituksia aikomus tehdä eri menetelmin, yhteen tapaan ei kannata luottaa. Haudat eivät päällekkäin joten ne oli ilmeisesti merkitty selvästi maan pällä, ja merkkikiviä onkin löydetty. Yksi haudoista myös kiviaidan alla, mutta kuinka paljon vanhempi se on aitaa?
Raision Papinvainiolla kaivettu kuutena kesänä, mutta nyt urakka näillä näkymin ohi. Papinkallio 1 tulkittu asuinpaikaksi, Papinkallio 2 pajaksi tai muuksi verstaaksi. Kakkosen löydöt pahoin sekaantuneita, syyksi epäiltiin alueen käyttöä hevosten laitumena, isot elikot mylläävät maan mullokselle (hauska sana jonka kuulin ensimmäistä kertaa).
Kärsämäen tiilitehdas toimi Aurajoen sivujoen Vähäjoen varressa 1790-1930 ja sen tiilistä on rakennettu useampikin Turun arvorakennus. Jäljellä on sarja betonisia perustuksia (otsikon kuvassa) sekä tiilenkuivauslaitteen perusta. Ko. aparaatista sen käyttöajoilta oli onnekkaasti löytynyt valokuvakin, vaikka tiilitehtaasta muutoin on säilynyt vähän kuvia. Tämä on niin lähellä että täytyy tehdä paikalle retki jo tässä keväällä.
Metsähallituksen hoidettavaksi oli vuoden 2014 alusta siirtynyt 29 kulttuuriperintökohdetta, niistä Varsinais-Suomessa 8. Kärkihankkeiksi näistä oli nostettu Kuusisto, Seili, Koroinen ja Yläneen Kappelniitty, jonne Yläneen kotiseutuyhdistys aikoo rakentaa "keskiaikaisen katolisen kappelin". Aikomus kirvoitti keskustelua siitä mistä malli moiseen rakennukseen aiotaan ottaa. Itsekään en ymmärtänyt onko kyse historianelävöityshankkeesta vai tuleeko mökistä sakraalirakennus, ja kenen käyttöön, Suomen katolisen kirkonko?
Muuritutkimus ky. oli ollut mukana Turun linnan esilinnan pohjoissiiven remontissa ja tehnyt nimensä mukaisesti muuritutkimuksia. Löytynyt oli ainakin käymälä- ja ampuma-aukot sekä leivinuuni. Itselleni selvisi vasta nyt että tuosta kohta linnaa alin kivinen osa on keskiajalta, ylempi tiilinen osa 1500-luvulta ja aivan ylin kerros 1700-luvulta. Aina saa hävetä ja kärsiä siitä miten huonosti tuntee "oman" linnansa. Kauhukseni sain kuulla että päälinnan eteläsiiven ulkoseinä on jos nyt ei sortumaisillaan (eipä ihme ettei sen juurelle ole yleisöllä enää vuosiin ollut pääsyä vaikka vielä 2007 siellä oli Vapaakomppanian leirikin), niin ainakin niin huonossa hapessa että edessä on väistämätön korjaus. Itse asiassa koko linna käydään läpi ulkopuolelta seuraavan 10 vuoden aikana. Kevennyksenä tähän kuitenkin se ettei vanhakaan rakentaminen aina täydellistä ollut. Em. esilinnan ulkoseinä jäi niin ohueksi ja vetoisaksi että museolaiset olivat joutuneet 1973-74 tilkitsemään rakoja Axon paperipusseilla ja CM-Kupittaan muovikasseilla. Tämäkin oli tullut rakennushistoriallisesti dokumentoitua.
1 kommentti:
Hyvin muistettu ja tiivistetty. Vain Ristimäen "sillisarvipää" jäi uupumaan.
Lähetä kommentti