Esinemaailman osalta kannattaa mainita designryijyt sekä emaliesineet. Jälkimmäisistä ei kuitenkaan ole mainittu ryhmää, joka omissa kokoelmissamme on ruurin emaloitujen esineiden ryhmä eli kunniamerkit. (Keskiajan emaliesineistä kertovaa kirjaa käsiteltiin täällä.)
Museoista on käyty Inarin Siidassa, jonka Hannu Sinisalo on kokenut enemmänkin saamelaisen käsityön ja kulttuurin kuin saamelaisten historian museoksi, jos oikein tulkitsin. Saamenmaan historiallinen esineistö onkin paljolti muualla kuin Lapissa, esimerkiksi käyköön se, että näyttelyn noitarumpu on lainattu Tukholmasta. Pohjoismaiden museoiden saamelaisesineitä kartoitettiin taannoin, ja löytyi meiltäkin pari päähinettä. Lappi-teema jatkuu lappilaistaiteiloijoiden esittelyllä, kaikki minulle outoja, mikä kertonee uudemman taiteen ymmärryksestäni enemmän kuin Lapin taiteesta.
Suuri kuvajuttu on omistettu maaliskuun alussa uudestaan auenneelle Kansalliskirjastolle, ja siihen on haastateltu rakennusta konservoineita alan ammattilaisia. Julkisuutta Kansalliskirjasto sai äskettäin kun sen johtaja kieltäytyi valtionhallinnon säästöjen sanelemista irtisanomisista. Mainittakoon myös että Finna on Kansalliskirjaston vastuulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti